perjantai 15. lokakuuta 2010

Valon ja äänen havaitseminen

valobakteerit elävät mätänevissä
ja lahoavissa aineissa,

mutta myös monien eläinten valoelimissä
aiheuttaen useimmiten vihertävää hohdetta,

käärmeenlumoojakin voi
jonkinlaisella pihkalla pienentää

muodi-nimisen pillinsä äänireikiä
intervalleja supistaakseen,

niitä on maassa ja vedessä,
kuolleiden ja elävien eläinten ja kasvien ruumiissa
sekä koteloituneina pölynä ilmassa



(Tietojen kirja VI, Werner Söderström osakeyhtiö, 1947, s. 351 ja 565)



Sydän

"Emme tiedä, mistä syystä tällainen valtava pallo rupeaa pyörimään,
mutta pyörimisliikkeen se joka tapauksessa saa.

Niinpä se litistyy navoiltaan,
ja kun litistyminen on ehtinyt määrättyyn asteeseen,
ainetta rupeaa sinkoutumaan ulospäin
sumun ekvaattoritasossa.

Niin syntyvät molemmat kierteet;
ne kääriytyvät sydämen ympärille,
tämä kuluu vähitellen yhä pienemmäksi
ja katoaa viimein tykkänään."



(Tietojen kirja VI, Werner Söderström osakeyhtiö, 1947, s. 822-823)

tiistai 12. lokakuuta 2010

Häviävät äänet

"Paitsi silmiä on meillä toisiakin aistimia,
joiden hyväksikäyttö vaatii harjoitusta.
Jouduttuamme tekemisiin luonnon kanssa havaitsemme pian,
että korvamme oppii kuulemaan
ja selvittämään paljon sellaistakin,
jota emme ennen käsittäneet.

Vähitellen opimme erottamaan
luonnonäänet ihmisten askartelun tuottamista äänistä,
kykenemme jonkin aikaa kestäneen harjoituksen kautta
erottamaan eri eläinten liikunnan synnyttämät äänet
ja tuntemaan eri linnut siipien suhinasta.

Kuulon tarkistuttua meistä häviävät
myös lapsina tuntemamme
salaperä- ja kummitusäänet."



(Poikakirja, toim. K.E. Levälahti. Karisto, 1958, s. 162-163)

lauantai 9. lokakuuta 2010

Hännistä

"Häntä on tavallisesti valkoinen.
Tätä häntää on jo vanhoista ajoista saakka itämailla
käytetty sodan vertauskuvana.
Sotapäälliköt käyttivät sitä koristuksena lakissaan.
Se on niin sanottu hevoshäntä.
Siitä valmistetaan viuhkoja, joilla koristetaan epäjumalain kuvia,
hevosia ja elefantteja.
Kiinalaiset värjäävät jakin valkoista häntää tulipunaiseksi
ja käyttävät sitä kesähattunsa koristeena.
Sen tähden jakin hännät sisä-Aasiassa ovat tärkeänä kauppatavarana.
Mustat hännät ovat halvempia kuin valkoiset."



(Hanna Favorin: Maantieto. Kansakoulun oppi- ja lukukirja. Werner Söderström, 1903, s. 154)

Leikkijät

"Ne ikäänkuin hyppelevät ja lentelevät
sinne tänne toisiaan takaa ajaen;
väliin laajeten itään ja länteen,
väliin äkkiä kohoten suoraan päämme yli,
yhtyen kauniiksi kruunuksi.

Mutta yhtäkkiä kaikki muuttuu
kuin taikavoiman kautta; taivas himmenee
ja heikko kellahtavan viheriä juova
on ainoa mikä on jälellä
loistavista tulista."



(Hanna Favorin: Maantieto. Kansakoulun oppi- ja lukukirja. Werner Söderström, 1903, s. 17)

Jokunen salama

"Käyttämällä himmennintä,
jona oli paksu lyijylevy,
johon oli porattu reikä,
hän valikoi ammusten lailla

preparaatista sinkoavista osasista
ohuen sädekimpun.

Mikroskoopilla voitiin nähdä
pienoisten pallosalamoiden välähtävän
varjostimella aina silloin,
kun alfahiukkanen osui siihen.

Mutta jos tutkija asetti säteiden tielle
ohuen metallilevyn, foolion,
niin kipinäkuvio muuttui oitis
kertakaikkiaan toiseksi.

Ennen tasaisesti valoisan kiekon alueella
välähti vain jokunen salama."



(Walter R. Fuchs: Fysiikka. Kirjayhtymä, 1967, s. 95)

perjantai 8. lokakuuta 2010

Kumartajat

"Entä kumarrukset sitten?

Muutamat taipuivat äkkiä
ja jäykästi, kuin olisi joku vieteri lauennut,
toiset niin syvään,
että toinen saattoi niskasta, kauluksen aukosta laskea
kumartajan selkänikamia,

jotkut taivuttivat vain hieman päätään
tai antoivat päänsä retkahtaa alas,

ikäänkuin kaula äkkiä olisi katkaistu."



(Nuorison käytös, Kotikasvatusyhdistys ry., 1942)

Täällä on joku tyttö

"Pieni ja hento,
muodostaa laakeita, tiheänlaisia,
kuivina jäykänpuoleisia,
vihreitä tai kellanvihreitä,
himmeäkiiltoisia patjoja.
Lihavilla metsämailla
lehtipuiden tyvillä,
lahokannoilla,
kivillä ja kallioilla."




(Ilmari Paasio: Pieni jäkälä- ja sammalkirja, Otava 1950)

Naaraskasvit ja koiraskasvit

"Kaksihankaisesti haarautunut sekovarsi on vihreä,
alustaan painautunut, ja sen alapinnalla on yksi tai kaksi suomuriviä
sekä juurtumahapsia;
yläpinnalla on pienissä maljoissa

itusilmuja, joista syntyy
uusia kasveja. Omituisen näköisiä
ovat erityiset pystyt sekovarren haarat,
joista sukuelimet ja myös itiöpolvi kehittyvät.

Ne ovat parin sentin pituisen varren päässä olevia
tähtimäisiä levyjä,
jotka koiraskasveissa ovat matalasti,
naaraskasveissa syvään liuskoittuneina."



(Ilmari Paasio: Pieni jäkälä- ja sammalkirja, Otava 1950)