lauantai 25. joulukuuta 2010

Pieni varas

Eräs pieni koulutyttö oli salaisesti
kähveltänyt itsellensä toverinsa raaputusgummin.

Jos hän horjahtaa oikealle tai vasemmalle,
tuupertuu perunamaahan tai maantienojaan,

se kaikki on samantekevää, sillä hän on päissään.
Se tiedetään ja ollaan häneen nähden sitä mukaa.

Niinikään on samantekevää, ottaako gummin rikkaalta toverilta
vai köyhältä, vahingoittaako se varastettua henkilöä vai ei.

Tämä pieni varas on nyt vietellyt sinut.



(Tohtori FR. W. Foerster: Osaatko elää? Kirja pojille ja tytöille. WSOY 1908, s. 270-271, suom. Rope Kojonen)

torstai 23. joulukuuta 2010

Mekaaniset keijukaiset päästetään vapauteen



Vaalean- tai heleänkeltaiseen päästöväriin,
päästetään kaivertimet, pienet sorvinterät,
kalvaimet messingille, sorvin- ja höylänterät koville aineille,
paperikoneitten veitset, sarvenleikkuutyökalut;


oljen- tai tummankeltaiseen päästöväriin,
päästetään jyrsimet, langanvetorenkaat, porat,
nahkaveitset, lävistimet, väljennyskairat,
sorvin- ja höylänterät, metallisahanterät;


kellanruskeaan tai kuparinkarvaiseen päästöväriin,
päästetään kierreleuat ja tapit, kierukkaporat,
puuporat, taltat, purhat;


sinipunervaan tai tummansiniseen päästöväriin,
päästetään pienet puuporat, kirveet, lääkärin aseet,
sorvin- ja höylänterät messingille,
kivityökalut, puutyökalut, jouset;


ruiskukan- tai vaaleansiniseen päästöväriin,
päästetään puusahanterät, viikatteet;


harmaansiniseen päästöväriin,
päästetään lujat jouset, joustavat osat.



(Paavo Pero: Karkaisijan kirja, Otava 1949, 82)

Arvostelija

"Poikkimurretun terästangon veres murtopinta
on enemmän tai vähemmän epätasainen,

karkeajyväinen, syinen, vaalea,
tumma, himmeä, välkkyvä,

sinertävä, vihreähkö, valkoinen,
keskeltä erilainen kuin reunoilta,

täplikäs, sälöinen tai viiruinen
taikka tasainen. Käytännön mies

mielellään arvostelee terästä murtopinnan mukaan
ja päättää siitä sen laadun,

millä tavoin sitä on muovattu,
onko siinä vikoja ja mitä vikoja.

Usein hän osuukin oikeaan,
mutta käy niinkin, että hän tulee arvostelleeksi väärin."



(Paavo Pero: Karkaisijan kirja, Otava 1949, s. 21)

Raportin laadinnasta

Sen mukaan mitä ymmärrämme ja tiedämme
se nykyään on kuollut maailma,
olkoon sen entisyys ollut minkälainen tahansa,

sen sivistykset ovat vaipuneet aikain hautaan,
jos niitä on koskaan ollut,
eikä niitten jälkiä voida kuin hatarasti arvailla,

voimme kyhätä seikkaperäisemmän selonteon
kuun ukon ryppyisistä, vanhuuden jäytämistä kasvoista.



(Luonto tieteen valossa, WSOY 1909, s. 205)

perjantai 3. joulukuuta 2010

Ylätyyliset

"Alahuuli on erittäin monimutkainen ja kaunis elin.
Siinä ensinnäkin huomaamme mentumin, sarvimaisen kappaleen,
joka on viimeisen nivelen juuressa alapuolella
ja jonka yläpinnassa on ylähuulta varten uurre.
Tämän uurteen juuresta lähtee kieli,
hyvin hieno sarvimainen pistin,
joka siis on ylähuulen ja alahuulen välissä.
Alahuuli päättyy kahteen lihaiseen liuskaan,
jotka muodostavat ligulan,
samanlaisen elimen kuin russakallakin on."



(Luonto tieteen valossa, WSOY 1909, s. 117)

Sydänvahvikkeet

Suuremmat ja myöskin ohuet sydämet jäykistetään
sovittamalla niiden sisään teräslangoista tai -tangoista tehtyjä vahvikkeita,
tai vartavasten valettuja rautaristikoita.

Sydänvahvikkeet on tehtävä siten, että ne helposti saadaan pois valetusta kappaleesta,
ja etteivät ne lämmöstä johtuneen venymisen tähden särje kappaletta.

Sydämet kuivataan hyvin, sivellään savivedellä,
tai grafiitista ja puuhiilijauheesta tehdyllä musteella,
ja kuivataan uudelleen.

Erittäin tärkeätä on, kuten jo on sanottu,
että ilma ja kaasut pääsevät sydämestä poistumaan.
Tästä syystä pistellään sydämiin tiehyeitä
tai pannaan niitten keskustaan koksimurskaa.

Jos sydän on monimutkaisempi
pannaan siihen valmistettaessa lankoja,
jotka sitten varovasti vedetään pois.

Sydämet sovitetaan muottiin kun tämä on kaikin puolin valmis.
Sydänpäät lepäävät mallin sydännapojen muodostamissa syvennyksissä, sydänsijoissa.




(Paavo Pero: Mekaaninen teknologia. Otava, 1946, s. 155-156)

maanantai 29. marraskuuta 2010

Noita

Sen ruumiissa on kaksi onteloa,
joista hunajantapainen neste suussa löytyvän kehruunystyrän kautta
tulee ulos kahtena yhteentakeltuneena hienona lankana,
jotka pian kovettuvat ilmassa.

Käyttäen seuraavat päivät sisäisiin järjestelyihin,
muodostavat langat neljän päivän perästä pitkulaisen,
kyyhkysenmunan muotoisen kotelon.



(Keksintöjen kirja, WSOY 1907, s. 219)

Narina

"Narina lentää pehmeästi
ja äänettömästi niinkuin kaikki sukulaisensa,
ääntelee omituisesti vatsasta puhuen.
Alapuolelta se näyttää suurelta, punaiselta kukalta,
jollaisia sen asuntometsissä on viljalti."



(Maapallon eläinkuvasto, WSOY 1955, s. 355)

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Huoneessa

"Yleensä ei tällaisessa tapauksessa ajateltane salaista vaikutinta.
Se tuntuisi haetulta. Ollaan taipuvaisia pitämään tekoa
tarkkaavaisuuden äkillisen herpaantumisen ja tottumuksen
yhteistuloksena. Mutta päätellen siitä suuttumuksesta,
jota yksinään töllistelemään jäänyt saattaa ilmaista
tuollaisissa tilanteissa, asianomainen tuntee sen välinpitämättömyyden,
jota häntä kohtaan on osoitettu unohtamalla
niin nopeasti ja täydellisesti
hänen läsnäolonsa huoneessa,
melko pahasti häneen koskeneen."



(Onko teillä komplekseja? Tammi 1948, s. 18)

Näkymättömät

"Mitä? On selvitettävä, mitä tapahtuu.

Kysymys tuntuu ehkä ensimmältä kovin
yksinkertaiselta, mutta hyvin

usein huomataan,
että maallikko, joka on luullut
olevansa täysin selvillä siitä,
mitä tapahtuu, onkin tuntenut

tapahtumaan kuuluvat ilmiöt
vain osittain. Häneltä on saattanut
jäädä paljon olennaista kokonaan huomaamatta."



(Arvo Lehtovaara: Johdatus ihmistuntemukseen, WSOY 1954, s. 10-11)

torstai 18. marraskuuta 2010

Mato ja muut

Kostean puutarhakäytävän vihreästä homepeitteestä
aina kuningas Salomoniin kaikessa loistossaan, puusta tiikeriin,

märkivän sormen bakteerivilinästä eläintarhan kesyyn norsuun,
heisimadosta ruusunnuppuun, jäkälästä valaaseen saakka, kaikkialla
esittää elämä monin vivahduksin näytelmäänsä,

myöskin käyttelee rajattomin muunnelmin tajuista ja tajutonta
teemanaan, aiheenaan, se uinuu ja uneksii kasvissa,

se lauhtuu tai kiihtyy mielettömäksi himoksi,
metsästäjän tai saaliin mielihyvässä ja ahdistuksessa, madossa,
joka lekottelee päivänpaisteessa.



(Elämän ihmeet, WSOY 1950, 17)

Terälehdet

Jos irroitamme terälehden;
huomaamme sen tyvessä pienen keltaisen suomun
ja sen alla mesikuopan,


eivätkä terälehdet ole muuta kuin mainoskilpiä,
jotka tekevät tiettäväksi,
että mettä


jos hedettä ravistelee,
leviää ponnen lokeroista hieno keltainen
pölypilvi, tämä pöly,
mutta siitä asiasta puhumme tuonnempana.



(Elämän ihmeet, WSOY 1950, s. 191)

perjantai 12. marraskuuta 2010

Charles

"Omituisena tapauksena mainittakoon, että Charles,
joka juuri äsken maahan laskeutuessaan oli nähnyt auringon laskevan,
sai taas kohotessaan nähdä sen uudelleen
ja lopullisesti maahan laskeutuessaan
toisen kerran auringonlaskun."



(Keksintöjen kirja, WSOY 1908, s. 642)

Työmiehet

"Veteen tultuaan
kulkevat miehet kelloineen
sinne tänne etsien poistettavaa esinettä,
jonka löydettyä kello lasketaan lähelle pohjaa
ja työ alkaa."



(Keksintöjen kirja, WSOY 1908, s. 494)

perjantai 15. lokakuuta 2010

Valon ja äänen havaitseminen

valobakteerit elävät mätänevissä
ja lahoavissa aineissa,

mutta myös monien eläinten valoelimissä
aiheuttaen useimmiten vihertävää hohdetta,

käärmeenlumoojakin voi
jonkinlaisella pihkalla pienentää

muodi-nimisen pillinsä äänireikiä
intervalleja supistaakseen,

niitä on maassa ja vedessä,
kuolleiden ja elävien eläinten ja kasvien ruumiissa
sekä koteloituneina pölynä ilmassa



(Tietojen kirja VI, Werner Söderström osakeyhtiö, 1947, s. 351 ja 565)



Sydän

"Emme tiedä, mistä syystä tällainen valtava pallo rupeaa pyörimään,
mutta pyörimisliikkeen se joka tapauksessa saa.

Niinpä se litistyy navoiltaan,
ja kun litistyminen on ehtinyt määrättyyn asteeseen,
ainetta rupeaa sinkoutumaan ulospäin
sumun ekvaattoritasossa.

Niin syntyvät molemmat kierteet;
ne kääriytyvät sydämen ympärille,
tämä kuluu vähitellen yhä pienemmäksi
ja katoaa viimein tykkänään."



(Tietojen kirja VI, Werner Söderström osakeyhtiö, 1947, s. 822-823)

tiistai 12. lokakuuta 2010

Häviävät äänet

"Paitsi silmiä on meillä toisiakin aistimia,
joiden hyväksikäyttö vaatii harjoitusta.
Jouduttuamme tekemisiin luonnon kanssa havaitsemme pian,
että korvamme oppii kuulemaan
ja selvittämään paljon sellaistakin,
jota emme ennen käsittäneet.

Vähitellen opimme erottamaan
luonnonäänet ihmisten askartelun tuottamista äänistä,
kykenemme jonkin aikaa kestäneen harjoituksen kautta
erottamaan eri eläinten liikunnan synnyttämät äänet
ja tuntemaan eri linnut siipien suhinasta.

Kuulon tarkistuttua meistä häviävät
myös lapsina tuntemamme
salaperä- ja kummitusäänet."



(Poikakirja, toim. K.E. Levälahti. Karisto, 1958, s. 162-163)

lauantai 9. lokakuuta 2010

Hännistä

"Häntä on tavallisesti valkoinen.
Tätä häntää on jo vanhoista ajoista saakka itämailla
käytetty sodan vertauskuvana.
Sotapäälliköt käyttivät sitä koristuksena lakissaan.
Se on niin sanottu hevoshäntä.
Siitä valmistetaan viuhkoja, joilla koristetaan epäjumalain kuvia,
hevosia ja elefantteja.
Kiinalaiset värjäävät jakin valkoista häntää tulipunaiseksi
ja käyttävät sitä kesähattunsa koristeena.
Sen tähden jakin hännät sisä-Aasiassa ovat tärkeänä kauppatavarana.
Mustat hännät ovat halvempia kuin valkoiset."



(Hanna Favorin: Maantieto. Kansakoulun oppi- ja lukukirja. Werner Söderström, 1903, s. 154)

Leikkijät

"Ne ikäänkuin hyppelevät ja lentelevät
sinne tänne toisiaan takaa ajaen;
väliin laajeten itään ja länteen,
väliin äkkiä kohoten suoraan päämme yli,
yhtyen kauniiksi kruunuksi.

Mutta yhtäkkiä kaikki muuttuu
kuin taikavoiman kautta; taivas himmenee
ja heikko kellahtavan viheriä juova
on ainoa mikä on jälellä
loistavista tulista."



(Hanna Favorin: Maantieto. Kansakoulun oppi- ja lukukirja. Werner Söderström, 1903, s. 17)

Jokunen salama

"Käyttämällä himmennintä,
jona oli paksu lyijylevy,
johon oli porattu reikä,
hän valikoi ammusten lailla

preparaatista sinkoavista osasista
ohuen sädekimpun.

Mikroskoopilla voitiin nähdä
pienoisten pallosalamoiden välähtävän
varjostimella aina silloin,
kun alfahiukkanen osui siihen.

Mutta jos tutkija asetti säteiden tielle
ohuen metallilevyn, foolion,
niin kipinäkuvio muuttui oitis
kertakaikkiaan toiseksi.

Ennen tasaisesti valoisan kiekon alueella
välähti vain jokunen salama."



(Walter R. Fuchs: Fysiikka. Kirjayhtymä, 1967, s. 95)

perjantai 8. lokakuuta 2010

Kumartajat

"Entä kumarrukset sitten?

Muutamat taipuivat äkkiä
ja jäykästi, kuin olisi joku vieteri lauennut,
toiset niin syvään,
että toinen saattoi niskasta, kauluksen aukosta laskea
kumartajan selkänikamia,

jotkut taivuttivat vain hieman päätään
tai antoivat päänsä retkahtaa alas,

ikäänkuin kaula äkkiä olisi katkaistu."



(Nuorison käytös, Kotikasvatusyhdistys ry., 1942)

Täällä on joku tyttö

"Pieni ja hento,
muodostaa laakeita, tiheänlaisia,
kuivina jäykänpuoleisia,
vihreitä tai kellanvihreitä,
himmeäkiiltoisia patjoja.
Lihavilla metsämailla
lehtipuiden tyvillä,
lahokannoilla,
kivillä ja kallioilla."




(Ilmari Paasio: Pieni jäkälä- ja sammalkirja, Otava 1950)

Naaraskasvit ja koiraskasvit

"Kaksihankaisesti haarautunut sekovarsi on vihreä,
alustaan painautunut, ja sen alapinnalla on yksi tai kaksi suomuriviä
sekä juurtumahapsia;
yläpinnalla on pienissä maljoissa

itusilmuja, joista syntyy
uusia kasveja. Omituisen näköisiä
ovat erityiset pystyt sekovarren haarat,
joista sukuelimet ja myös itiöpolvi kehittyvät.

Ne ovat parin sentin pituisen varren päässä olevia
tähtimäisiä levyjä,
jotka koiraskasveissa ovat matalasti,
naaraskasveissa syvään liuskoittuneina."



(Ilmari Paasio: Pieni jäkälä- ja sammalkirja, Otava 1950)

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Ihmiset ja muut



"Joutuuko spirokeetta tällöin suoraan vereen
täin purressa ihmistä vai joutuuko
sen spirokeetoista rikasta suolisisältöä täitä tapettaessa ihoon,
josta se sitten raavittaessa pääsee vereen,
siitä ei olla lopullisesti selvillä."



(E.R. Nystrén: Kulkutaudit. Sairaanhoitajattarien oppikirja XVII, WSOY 1938, s. 104)

"moninkertaisesti kiertyneitä, liikkuvat pyörittämällä tai heiluttavat itseään"
(Spirokeetta, Sivistyssanakirja, Otava, 1980)

lauantai 14. elokuuta 2010

Kirjava tanssija



Laji elää asunnoissa ja kaartelee mielellään
ikään kuin tanssien lamppujen ympärillä.
Tämä on iso, musta, punahohtoinen,
kelta- ja sinikirjainen, helposti tunnettava laji.

Laji ahdistaa puutarhojen liljakasveja. Laji on meillä jotenkin yleinen.
Laji, joka vuosittain vaeltelee. Laji lentelee metsäniityillä, hakamailla.

Kirjava laji. Laji on laajalti levinnyt ns. "kosmopoliitti".
Laji on liikkeellä sekä päivänpaisteessa että iltahämärässä.
Laji vierailee ahkerasti kukissa.




(Hyönteisiä värikuvina. Toim. Uunio Saalas. WSOY, 1978, 72-117.)

lauantai 31. heinäkuuta 2010

Vaisto

"nokkii ja tyrannisoi yksi niistä
säälimättä kaikkia muita, seuraava
on tuon despootin nokittavana,
mutta nokkii itse kahdeksaa muuta,
seuraava näiden kahden nokittavana
nokkien itse seitsemää muuta
ja niin edelleen
kunnes tullaan viimeiseen"



(Kalevi Raitasuo: Elämää vaistojen varassa, WSOY 1963, s. 379-380)

Koukistumisesta



"Kädet menevät juoksussa itsestään koukkuun,
vieläpä niin, että ne tahtovat koukistua liikaa.
Käsivarsien ei kumminkaan tarvitse koukistua juostessa enempää
kuin suoraan kulmaan saakka."




(Poikakirja, Karisto 1958, s. 12)

Herrasmies



"Rentukatkin pysyvät kauan aikaa kauniina, kun ne muserretaan taittamiskohdasta ja asetetaan melkein pitkälleen"

"Herrasmies osoittaa suruaan kiinnittämällä mustan nauhan tumman pukunsa vasempaan käsivarteen, samoin kuin silinterihattuun, milloin sitä käyttää."




(Seuratavat, WSOY 1943, s. 175. Joka naisen niksikirja, WSOY 1952, s. 400.)

torstai 29. heinäkuuta 2010

Ääni


"koko heidän elämänsä,
koko heidän olentonsa
kuin rumaksi, käreäksi sortunut
ääni kauheata tulipaloa

[...]

sitä esiintyy sekä siellä, missä
sitä kyllin odottaa olevankin,
että siellä, missä
sitä ei luulisikaan löytyvän"




(Sulo Salmensaari: Kasvatus pahantapaisuuden ehkäisijänä, WSOY 1915, s. 9,11)

Pakko




"eräänlainen eri tahoille syöksyminen,
kaikille tuulille alttius,
rientämis- ja pyrkimispakko
ei vain yhtäänne, tiettyyn määrään,
vaan vastakkaisiin suuntiin,
pilviin ja syvyyteen"




(Yrjö Oinonen: Vesiluonto Eino Leinon ajan runoudessa, 1945, s. 120)





keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Tuoli

"Voimme puhua myös rytmillisestä tuolinrakenteesta.
Sillä tarkoitamme, että tuolissa on eräitä toistuvia suhteita,
tai että sen eri tasot ovat rytmillisesti yhdistetyt. [...]
On vaikeata esittää näitä asioita tarkemmin tavallisin sanoin.
Silmää on harjoitettava kokemuksen tietä."



(Odd Brochmann: Kaunis vai ruma. Kirja jossa kerrotaan esineiden muodosta,
olemuksesta ja sisällöstä ja siitä vaikutuksesta, minkä ne tekevät meihin. WSOY 1955, s. 40-41, suom. Annikki Saarikivi.)




Avanto

"liukastuisi avantoon

on avannon reunalle jalkojen alle

hyvä panna jokin huono

vaatekappale, ellei hiekkaa

ole helposti saatavissa"


(Joka naisen niksikirja, WSOY 1952, s. 214)