lauantai 25. joulukuuta 2010

Pieni varas

Eräs pieni koulutyttö oli salaisesti
kähveltänyt itsellensä toverinsa raaputusgummin.

Jos hän horjahtaa oikealle tai vasemmalle,
tuupertuu perunamaahan tai maantienojaan,

se kaikki on samantekevää, sillä hän on päissään.
Se tiedetään ja ollaan häneen nähden sitä mukaa.

Niinikään on samantekevää, ottaako gummin rikkaalta toverilta
vai köyhältä, vahingoittaako se varastettua henkilöä vai ei.

Tämä pieni varas on nyt vietellyt sinut.



(Tohtori FR. W. Foerster: Osaatko elää? Kirja pojille ja tytöille. WSOY 1908, s. 270-271, suom. Rope Kojonen)

torstai 23. joulukuuta 2010

Mekaaniset keijukaiset päästetään vapauteen



Vaalean- tai heleänkeltaiseen päästöväriin,
päästetään kaivertimet, pienet sorvinterät,
kalvaimet messingille, sorvin- ja höylänterät koville aineille,
paperikoneitten veitset, sarvenleikkuutyökalut;


oljen- tai tummankeltaiseen päästöväriin,
päästetään jyrsimet, langanvetorenkaat, porat,
nahkaveitset, lävistimet, väljennyskairat,
sorvin- ja höylänterät, metallisahanterät;


kellanruskeaan tai kuparinkarvaiseen päästöväriin,
päästetään kierreleuat ja tapit, kierukkaporat,
puuporat, taltat, purhat;


sinipunervaan tai tummansiniseen päästöväriin,
päästetään pienet puuporat, kirveet, lääkärin aseet,
sorvin- ja höylänterät messingille,
kivityökalut, puutyökalut, jouset;


ruiskukan- tai vaaleansiniseen päästöväriin,
päästetään puusahanterät, viikatteet;


harmaansiniseen päästöväriin,
päästetään lujat jouset, joustavat osat.



(Paavo Pero: Karkaisijan kirja, Otava 1949, 82)

Arvostelija

"Poikkimurretun terästangon veres murtopinta
on enemmän tai vähemmän epätasainen,

karkeajyväinen, syinen, vaalea,
tumma, himmeä, välkkyvä,

sinertävä, vihreähkö, valkoinen,
keskeltä erilainen kuin reunoilta,

täplikäs, sälöinen tai viiruinen
taikka tasainen. Käytännön mies

mielellään arvostelee terästä murtopinnan mukaan
ja päättää siitä sen laadun,

millä tavoin sitä on muovattu,
onko siinä vikoja ja mitä vikoja.

Usein hän osuukin oikeaan,
mutta käy niinkin, että hän tulee arvostelleeksi väärin."



(Paavo Pero: Karkaisijan kirja, Otava 1949, s. 21)

Raportin laadinnasta

Sen mukaan mitä ymmärrämme ja tiedämme
se nykyään on kuollut maailma,
olkoon sen entisyys ollut minkälainen tahansa,

sen sivistykset ovat vaipuneet aikain hautaan,
jos niitä on koskaan ollut,
eikä niitten jälkiä voida kuin hatarasti arvailla,

voimme kyhätä seikkaperäisemmän selonteon
kuun ukon ryppyisistä, vanhuuden jäytämistä kasvoista.



(Luonto tieteen valossa, WSOY 1909, s. 205)

perjantai 3. joulukuuta 2010

Ylätyyliset

"Alahuuli on erittäin monimutkainen ja kaunis elin.
Siinä ensinnäkin huomaamme mentumin, sarvimaisen kappaleen,
joka on viimeisen nivelen juuressa alapuolella
ja jonka yläpinnassa on ylähuulta varten uurre.
Tämän uurteen juuresta lähtee kieli,
hyvin hieno sarvimainen pistin,
joka siis on ylähuulen ja alahuulen välissä.
Alahuuli päättyy kahteen lihaiseen liuskaan,
jotka muodostavat ligulan,
samanlaisen elimen kuin russakallakin on."



(Luonto tieteen valossa, WSOY 1909, s. 117)

Sydänvahvikkeet

Suuremmat ja myöskin ohuet sydämet jäykistetään
sovittamalla niiden sisään teräslangoista tai -tangoista tehtyjä vahvikkeita,
tai vartavasten valettuja rautaristikoita.

Sydänvahvikkeet on tehtävä siten, että ne helposti saadaan pois valetusta kappaleesta,
ja etteivät ne lämmöstä johtuneen venymisen tähden särje kappaletta.

Sydämet kuivataan hyvin, sivellään savivedellä,
tai grafiitista ja puuhiilijauheesta tehdyllä musteella,
ja kuivataan uudelleen.

Erittäin tärkeätä on, kuten jo on sanottu,
että ilma ja kaasut pääsevät sydämestä poistumaan.
Tästä syystä pistellään sydämiin tiehyeitä
tai pannaan niitten keskustaan koksimurskaa.

Jos sydän on monimutkaisempi
pannaan siihen valmistettaessa lankoja,
jotka sitten varovasti vedetään pois.

Sydämet sovitetaan muottiin kun tämä on kaikin puolin valmis.
Sydänpäät lepäävät mallin sydännapojen muodostamissa syvennyksissä, sydänsijoissa.




(Paavo Pero: Mekaaninen teknologia. Otava, 1946, s. 155-156)