perjantai 18. marraskuuta 2011

Normaalina oleminen


Muistakaa, että olette maksanut pääsylippunne
saadaksenne hauskaa
ettekä varustautuaksenne hermojen luhistumiseen.

Istukaa oikeassa asennossa,
puhukaa käsivarsillenne,
jaloille, rintalihaksille,
ja näyttäkää samalla dekoratiiviselta!

Normaalina oleminen on niin tavatonta,
että se vaikuttaa kiintoisalta.



(David Harold Fink: Hermojen hallinta. Tammi, 1967, s. 94)

Tulistajamies


Jämsiraudat, jotka
ylös alas liikkuen
putkeja pitkin
karsivat niistä
noen pois.

Tulistajakammioiden tehtävä
on jakaa kyllästetty höyry tulistajaputkeihin
ja jälleen koota tulistettu höyry.

Tulistettu höyry
nim. ei lauhdu
niinkauvan kuin se
on tulistettu.

Kulkuaukko, joka on soikea,
takorauta-luukulla suljettava aukko
kattilan yläosassa, niin suuri
että pienenläntä mies
voi päästä siitä sisään.



(W.V. Forsman: Höyrykoneoppi. Otava, 1916, s. 65, 76-77)

lauantai 12. marraskuuta 2011

Töissä

"Elävien elimistöjen tehtävänä
on elämän, tämän suuren
ja vaikeasti tajuttavan ilmiön,
säilyttäminen ja kehittäminen
erilaisiin olosuhteisiin mukautuneissa
ja tavallisesti yhä täydellisemmiksi kehittyvissä
muodoissa, yksityisten yksilöjen
vuoroin syntyessä, vuoroin kuollessa.
Ei suoriteta mitään tehtävää ilman työtä;
ja siksikin yksinkertaiselta tuntuva tehtävä
kuin pelkkä olemassa oleminen
vaatii sekin työnsä."



(O.M. Reuter: Hyönteisten elintavat ja vaistot. Yhteiskunnallisten vaistojen sarastukseen saakka. Suom. Selma ja K. H. Hällström, Otava, 1919, s. 6)

tiistai 8. marraskuuta 2011

Siveltimen käytöstä

"Kidan sivelemiseen käytetään monenlaisia siveltimiä,
joita saadaan kaupassa. Erittäin käytännöllisiä ovat sellaiset,
joissa on puuvarteen kiinnitetty pitkä taipuva metalliputki;
metalliputken kärjessä on jonkinmoinen kynsi
ynnä siirrettävä puristaja,
johon voi panna sienen palasen,
liinanukka-pallon tahi puuvillatukon.
Sivelemisen perästä heitetään nämä heti pois
tahi poltetaan. Jokaisessa hyvinvarustetussa talossa
pitäisi olla sellainen."



(Robert Tigerstedt: Kuvallinen Terveydenhoito-oppi. Duodecim-seuran toimituksia, Helsinki, 1893, s. 379)

Merkit


Vähemmästä merkityksestä
ovat muutamat muut merkit,
jotka ainoastaan vakaisempiin yhdistettynä
merkitsevät jotain.

Luonne usein muuttuu arkatuntoiseksi
ja alakuloiseksi, epätasaiseksi.

Vesiminen tulee tavallista tiheämmäksi,
väliin vaivaloiseksi.

Usein kyllä huolestuttaa raskasta pelko
että äkkinäiset peljästymiset,
tulipaloja, jäneksiä, hiiriä, y.m.s.
saattaisi vaikuttaa sikiöön niin
että ne saisivat tulenmerkkejä.



(Robert Tigerstedt: Kuvallinen Terveydenhoito-oppi. Duodecim-seuran toimituksia, Helsinki 1893, s. 740-741)

lauantai 5. marraskuuta 2011

Helmien loiste

Nuo kummalliset helminauhat
olivat vieläkin tallella loistaen
yhtä kirkkaasti kuin ennenkin.

Silloin hän päätti tehdä pienen kokeen.

Hän otti tipan puhdasta ja tuoretta
nestettä härän silmästä

Hän joutui melkein suunniltaan hämmästyksestä
kun hän katsoessaan ja tarkkaillessaan sai nähdä,
että helmet muuttuivat
jälleen tavallisiksi basilleiksi
ja nämä taasen pitkiksi langoiksi.

Se oli eriskummallista!



(Paul de Kruif: Mikrobien metsästäjiä. Kuvauksia tutkijain taisteluista ihmiskunnan vaarallisimpia vihollisia vastaan. Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1927, s. 151)

Ainoastaan pään kääntämisestä

"Sopimatonta on työntää toinen tahi
molemmat jalkansa tuolin alle tahi
asettaa polviansa päällekkäin.

Jos istuessaan tahtoo katsella tai puhua oikealle tahi
vasemmalle, saa tavallisesti kääntää ainoastaan
päänsä sivulle päin."



(Helmi Saarenheimo: Hieno käytös. Helsingin Kustannusosakeyhtiö, 1909, s. 69)

Pienet matkalaiset

Hän jätti luennot joksikin aikaa
ja alkoi sensijaan innokkaasti kokoilla vesikirppuja
lätäköistä ja vesisäiliöistä.

Tällöinkin hän osoitti suurta oveluutta,
sillä nämä pienet eläimet ovat,
samoin kuin meritähden toukat,
läpikuultavia.

Hän tarkasteli vesikirppujensa näköjään tarkoituksetonta jokapäiväistä elämää,

neulaset liukuivat alas vesikirpun pienenpienestä kurkusta,
pistivät sitten terävät kärkensä kirpun mahan seinämien läpi
ja lipuivat sitten pienen eläimen ruumiiseen.
Kuinka voivat jumalat siinä määrin olla suosiollisia,

hän oli pyydystänyt näitä äärettömän pieniä olioita
ja pitänyt niitä silmällä,
tietämättä mitään niiden elämäntavoista
tahi piilopaikoista tahi siitä,
kuinka karaistuneita tahi vaarallisia ne ehkä olivat tahi
kuinka helppo niiden oli hyökätä hänen kimppuunsa
siitä mainiosta väijymispaikasta,
jonka niiden näkymättömyys soi niille.



(Paul de Kruif: Mikrobien metsästäjiä. Kuvauksia tutkijain taisteluista ihmiskunnan vaarallisimpia vihollisia vastaan. Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1927, s. 270-271, 148)