lauantai 10. joulukuuta 2011

Näkyy pimenevän, pian

Tulit, nauriit, soit, taika.
Täytyi, töyräs, tungos, kukkuu.
Asemani oli hyvin tukala.

Möitkö jo rukiit?
Laulajilla oli kauniit äänet.
Kaupungin kadut kiehuivat väkeä täynnä.

Jopa kummia kuuluu. Taivas
näkyy pimenevän, pian
tulee sade.

Toivossa aika kuluu.
Lisänä rikka rokassa,
hämähäkki taikinassa.



(Neovius-Nevanlinna: Pikakirjoituksen oppikirja. WSOY, 1930, s. 28)

torstai 8. joulukuuta 2011

Mahdottoman laaja tomupilvi

Tämän mahdottoman laajan tomupilven
eri osien välillä vallitsi vetovoimia.

Tiheämmät osaset vetivät ohkasempia puoleensa
ja siten syntyi painavampia ryhmiä

ja keskuskappaleen ympäri alkoi
sumuvirran liikunto.

Vasta sitten kun taivaankappaleet
olivat valmiiksi muodostuneet,
joutuivat ne hehkuvaan tilaan.




(Kirjailija-Albumi. Werner Söderström, 1898, s. 41-42)

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Kuinka kauan?

Te muistutatte minulle sellaista,
minkä olin melkein unohtanut.

Se on kaunis, eikö totta?
Olin siihen koko lailla ihastunut
siihen aikaan kun se rakennettiin,

mutta nykyään tulen tänne ajatellen
monia muita asioita, ja joskus käy niin
etten huomaa koko huonetta

missä olisi teidän ja minun alettava
soveltaa arvonannon taikakeinoa?

Miksi emme aloittaisi heti kotona?

Mutta kuinka kauan siitä on, kun lausuitte
ihailevanne hänen miellyttäviä piirteitään?

Kuinka kauan?




(Dale Carnegie: Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa. WSOY, 1951, s. 153, 155)

perjantai 18. marraskuuta 2011

Normaalina oleminen


Muistakaa, että olette maksanut pääsylippunne
saadaksenne hauskaa
ettekä varustautuaksenne hermojen luhistumiseen.

Istukaa oikeassa asennossa,
puhukaa käsivarsillenne,
jaloille, rintalihaksille,
ja näyttäkää samalla dekoratiiviselta!

Normaalina oleminen on niin tavatonta,
että se vaikuttaa kiintoisalta.



(David Harold Fink: Hermojen hallinta. Tammi, 1967, s. 94)

Tulistajamies


Jämsiraudat, jotka
ylös alas liikkuen
putkeja pitkin
karsivat niistä
noen pois.

Tulistajakammioiden tehtävä
on jakaa kyllästetty höyry tulistajaputkeihin
ja jälleen koota tulistettu höyry.

Tulistettu höyry
nim. ei lauhdu
niinkauvan kuin se
on tulistettu.

Kulkuaukko, joka on soikea,
takorauta-luukulla suljettava aukko
kattilan yläosassa, niin suuri
että pienenläntä mies
voi päästä siitä sisään.



(W.V. Forsman: Höyrykoneoppi. Otava, 1916, s. 65, 76-77)

lauantai 12. marraskuuta 2011

Töissä

"Elävien elimistöjen tehtävänä
on elämän, tämän suuren
ja vaikeasti tajuttavan ilmiön,
säilyttäminen ja kehittäminen
erilaisiin olosuhteisiin mukautuneissa
ja tavallisesti yhä täydellisemmiksi kehittyvissä
muodoissa, yksityisten yksilöjen
vuoroin syntyessä, vuoroin kuollessa.
Ei suoriteta mitään tehtävää ilman työtä;
ja siksikin yksinkertaiselta tuntuva tehtävä
kuin pelkkä olemassa oleminen
vaatii sekin työnsä."



(O.M. Reuter: Hyönteisten elintavat ja vaistot. Yhteiskunnallisten vaistojen sarastukseen saakka. Suom. Selma ja K. H. Hällström, Otava, 1919, s. 6)

tiistai 8. marraskuuta 2011

Siveltimen käytöstä

"Kidan sivelemiseen käytetään monenlaisia siveltimiä,
joita saadaan kaupassa. Erittäin käytännöllisiä ovat sellaiset,
joissa on puuvarteen kiinnitetty pitkä taipuva metalliputki;
metalliputken kärjessä on jonkinmoinen kynsi
ynnä siirrettävä puristaja,
johon voi panna sienen palasen,
liinanukka-pallon tahi puuvillatukon.
Sivelemisen perästä heitetään nämä heti pois
tahi poltetaan. Jokaisessa hyvinvarustetussa talossa
pitäisi olla sellainen."



(Robert Tigerstedt: Kuvallinen Terveydenhoito-oppi. Duodecim-seuran toimituksia, Helsinki, 1893, s. 379)

Merkit


Vähemmästä merkityksestä
ovat muutamat muut merkit,
jotka ainoastaan vakaisempiin yhdistettynä
merkitsevät jotain.

Luonne usein muuttuu arkatuntoiseksi
ja alakuloiseksi, epätasaiseksi.

Vesiminen tulee tavallista tiheämmäksi,
väliin vaivaloiseksi.

Usein kyllä huolestuttaa raskasta pelko
että äkkinäiset peljästymiset,
tulipaloja, jäneksiä, hiiriä, y.m.s.
saattaisi vaikuttaa sikiöön niin
että ne saisivat tulenmerkkejä.



(Robert Tigerstedt: Kuvallinen Terveydenhoito-oppi. Duodecim-seuran toimituksia, Helsinki 1893, s. 740-741)

lauantai 5. marraskuuta 2011

Helmien loiste

Nuo kummalliset helminauhat
olivat vieläkin tallella loistaen
yhtä kirkkaasti kuin ennenkin.

Silloin hän päätti tehdä pienen kokeen.

Hän otti tipan puhdasta ja tuoretta
nestettä härän silmästä

Hän joutui melkein suunniltaan hämmästyksestä
kun hän katsoessaan ja tarkkaillessaan sai nähdä,
että helmet muuttuivat
jälleen tavallisiksi basilleiksi
ja nämä taasen pitkiksi langoiksi.

Se oli eriskummallista!



(Paul de Kruif: Mikrobien metsästäjiä. Kuvauksia tutkijain taisteluista ihmiskunnan vaarallisimpia vihollisia vastaan. Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1927, s. 151)

Ainoastaan pään kääntämisestä

"Sopimatonta on työntää toinen tahi
molemmat jalkansa tuolin alle tahi
asettaa polviansa päällekkäin.

Jos istuessaan tahtoo katsella tai puhua oikealle tahi
vasemmalle, saa tavallisesti kääntää ainoastaan
päänsä sivulle päin."



(Helmi Saarenheimo: Hieno käytös. Helsingin Kustannusosakeyhtiö, 1909, s. 69)

Pienet matkalaiset

Hän jätti luennot joksikin aikaa
ja alkoi sensijaan innokkaasti kokoilla vesikirppuja
lätäköistä ja vesisäiliöistä.

Tällöinkin hän osoitti suurta oveluutta,
sillä nämä pienet eläimet ovat,
samoin kuin meritähden toukat,
läpikuultavia.

Hän tarkasteli vesikirppujensa näköjään tarkoituksetonta jokapäiväistä elämää,

neulaset liukuivat alas vesikirpun pienenpienestä kurkusta,
pistivät sitten terävät kärkensä kirpun mahan seinämien läpi
ja lipuivat sitten pienen eläimen ruumiiseen.
Kuinka voivat jumalat siinä määrin olla suosiollisia,

hän oli pyydystänyt näitä äärettömän pieniä olioita
ja pitänyt niitä silmällä,
tietämättä mitään niiden elämäntavoista
tahi piilopaikoista tahi siitä,
kuinka karaistuneita tahi vaarallisia ne ehkä olivat tahi
kuinka helppo niiden oli hyökätä hänen kimppuunsa
siitä mainiosta väijymispaikasta,
jonka niiden näkymättömyys soi niille.



(Paul de Kruif: Mikrobien metsästäjiä. Kuvauksia tutkijain taisteluista ihmiskunnan vaarallisimpia vihollisia vastaan. Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1927, s. 270-271, 148)


lauantai 29. lokakuuta 2011

Pimeässä seisova Mimosa


"Pfeffer
on kokeillut Mimosalla,
joka kuten tiedämme levittää lehtensä päiväksi
ja laskee ne kokoon yöksi.
Jos se tilapäisesti saa seistä päivän pimeässä huoneessa,
niin se yhtä kaikki levittää lehtensä.
Sähkövalon avulla Pfeffer
muutti yön päiväksi pimeässä huoneessa seisovalle"



(Svante Arrhenius: Tähtien kohtalot. Otava 1916, s. 5)

tiistai 25. lokakuuta 2011

Maailman kuva

Avaimen kieliä.
Puuhun nousevaisia.
Tihjäkokkia puuhunnousevaisia eli kokotarha puuhunnousevaisia.
Kopratarha eli kokkatarha.
Konnikkais-koipia.
Pyllypäitä neljällä kantilla.
Haravaiset neljän silmän kanssa.
Maailman kuva,
sorkkavälinen vääräpää sydämessä.



(Theodor Schvindt: Suomalaisia koristeita I, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 85 osa, Weilin ja Göös, 1895, s. 16-17)

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Sodan ja kuoleman helppoja liikesarjoja

Ne lihasliikkeet, joita meidän on tekeminen
tarttuaksemme kiinni ravintoomme,
teurastaaksemme otusta ja sitä keittääksemme.

Verenkiertoelimet ovat fysiologisen armeijan
sota-kommissariatina.

Mutta kuolemaa löytyy itse asiassa montaa eri laatua
ja sitä voipi ensiksikin jakaa
paikalliseen ja yleiseen kuolemaan.

Tämänpä johdosta voimme jonkun vähän aikaa
sen jälkeen, jota tavallisesti kuolemaksi sanotaan,
sopivilla kiihoittimilla saada mestatun pahantekijän
lihaksia supistumaan.



(Thomas H. Huxley: Ihmisruumiin rakennus ja elintoiminnat. Werner Söderström, 1888, s. 21-23)

lauantai 22. lokakuuta 2011

Mitenkä

näitä hienohelmain kuvia onkin niin monta,
että ne on voitu järjestää kokonaiseen sarjaan,

josta käy selvästi näkyviin mitenkä
on pyritty eteenpäin, mitenkä
päivä päivältä on osattu yhä paremmin,

mitenkä
kuolleeseen hymyyn aikaa myöten
tullut yhä enemmän eloisuutta ja suloakin,

toisen käden hyppysillä taas vähäsen
nostelevat hienopoimuisen hameensa lievettä.



(O.E. Tudeer: Kreikan kansa persialaissotien aikana. Otava, 1906, s.205-206)

torstai 20. lokakuuta 2011

Musta pitkä takki

Sopivin on musta pitkä takki;
heleitä värejä on joka tapauksessa ehdottomasti kartettava.

Naisten yksin tulee määrätä, missä on käveltävä.

Ei ole säädyllistä katsella taakseen kulkiessaan eteenpäin.

Sopimatonta on pitää keppiä kädessä niin, että kepin pää on taaksepäin,
sillä siten käsivartta heiluttaessaan voi helposti sysätä
takana tulevaa henkilöä.

Esittelemisen tapahtuessa tulee olla hyvin levollinen.

Liikkeissä, sanoissa ja kasvonilmeissä tulee kuvastua
vakavuus ja suru.



(Helmi Saarenheimo: Hieno käytös. Helsingin Kustannusosakeyhtiö, 1909, s. 48-66)




torstai 6. lokakuuta 2011

Taitureita

Juustomeijerit kaseinistä teettävät hammastikkuja
ja muita pikku esineitä
tai selluloosatehtaat
jätteistään valmistuttavat alkoholia.

Vähäpätöistenkin töiden tekijöistä tulee taitureita,
jotka työskentelevät erinomaisen nopeasti ja tasaisesti,
kun he alituisesti saavat suorittaa samoja tehtäviä,
samanlaisia liikkeitä
ja kiinnittää huomionsa
samoihin rajoitettuihin seikkoihin.



(Laura ja Leo Harmaja: Kansantaloustieteen oppikirja. Otava, 1914, s. 105)

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Ihmiskunta, aurinko ja muut

Perintötekijät, äitini, minun aineenvaihduntani, Minna-täti.
Minulla on heikot silmät. Vanhemmat, isovanhemmat, Jumala,
perintötekijät, läksyjenluku, sarjakuvalehdet, kansakoulun opettajat,
sisareni, puutteelliset matemaattiset geenit, äiti, huono onni,
tylsä koulu, vanhempani, se että en saa käyttää meikkiä.
Perintötekijät, Jumala, äiti. Olen onneton. Raha-asiat, avioero,
David, se että lapseni vihaavat minua, sairaus. Minulla
on liian pienet rinnat. Äiti, perintötekijät, huono onni,
heikko ravinto lapsuudessa, Jumala, paholainen, Helena
Rubinstein, perintötekijät, ystävättäreni, aurinko,
presidentit Carter, Ford, Nixon jne., kommunistit, ihmiskunta,
tämä asuinpaikka, "sellaiset ihmiset", uusi aluejako, tuuli,
aurinko, verkko on liian korkealla/matalalla, oli liikaa häiriöitä,
käsivarteni oli kipeä, sain lihaskouristuksia jne., aineenvaihduntani,
kuukautiset, lääkärini, ruoka, helle, pakkanen, tuuli, sade, siitepöly
ja mikä vielä.


(Wayne W. Dyer: Hyväksy itsesi - uskalla elää! Otava, 1982, s. 191-192)

lauantai 1. lokakuuta 2011

Epänäkyisät kukat

"Ja puut itse tarvitsevat omaa seuraansa.
Ne ovat seuraelämään mukautuneet.
Että kaikilla oikeilla metsäpuilla on epänäkyisät kukat,
että ne melkein kaikki uskovat tuulelle lemmenviestinsä,
mitä muuta sekään on kuin mukautumista eloyhteisöön?"



(R.H. Francé: Kuvia metsän elämästä. Suom. I.K. Inha. WSOY, 1909, s.126)

Tarkotuksenmukaisuuden elävät ihmeet

"Kieltämättä ne tekivät kerrassaan nerokkaan keksinnön
oppiessaan tätä varten muodostamaan lehtiänsä ja oksiansa kouraimiksi,
oikeiksi käsiksi, joitten tunto on niin herkkä,
että se voittaa ihmisen silmäluomenkin.

Usein niillä on varustuksinaan liima-aineita, hakasia ja kynsiä.

Ne sanalla sanoen ovat tarkotuksenmukaisuuden eläviä ihmeitä,
ja koska ne käyttävät varustuksiaan ainoastaan tositarpeeseen,
niin ovat ne myös mitä äänekkäimpiä todistajia siitä järjen kipinästä,
joka mykässä kasvissakin kytee!"



(R.H. Francé: Kuvia metsän elämästä. Suom. I.K. Inha. WSOY 1909, s. 65)

Kuka? Miten? Miksi?

Pieni, jolloin suupielten lyhin väli on siksi pieni, että
se kiinnittää huomiota. Tavallinen. Suuri, jolloin suupielten
lyhin väli on siksi suuri, että se kiinnittää huomiota.
Suupielet alaspäin, jolloin suupielien ulkoreunat kaartavat
alaspäin. Suupielet ylöspäin, jolloin suupielien ulkoreunat
kaartavat ylöspäin. Suu vino vasempaan,
jolloin suuaukon vasen reuna on alempana kuin oikea.
Suu vino oikeaan, jolloin suuaukon oikea reuna
on alempana kuin vasen. Pitää suuta avoinna,
jolloin suu on vakituisesti siksi auki,
että sen aukiolemisen selvästi huomaa.



(P. Ignatius: Sormenjälkiopin ja tuntomerkkiopin käsikirja. WSOY, 1933, s. 107-108)

perjantai 9. syyskuuta 2011

Tiu'ut

Äidit ovat varustaneet kaikkein pienimmät lapset eräänlaisilla tiu'uilla,
joiden äänestä voivat aina kuulla, milloin lapset ovat lähellä,
ja rientää apuun, jos ääni viittaa siihen, että pienokainen
on vaarassa kieriä parvekkeen reunan yli ja pudota.

Äidit tuntuvat kykenevän erottamaan omien lastensa tiu'un
äänen selvästi yleisestä konsertista;

yhä uudelleen toistuvia aiheita ovat pääkallonmetsästäjät
ja sarvipäälinnut - lentokoneitakaan ei puutu.



(Jorgen Bitsch: Ulu - maailman päätepiste. WSOY, 1960, s. 91-92)

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Ainutlaatuisesta älystämme

"Ykkönen heittää pussin vastapäätä istuvalle kakkoselle.
Saatuaan pussin lähtee kakkonen kiertämään penkkirivinsä ympäri.
Paikalleen saavuttuaan heittää hän pussin vastapäätä seisovalle
seuraavalle ykköselle, joka kakkosen juostua hänen paikkansa
ohi on noussut seisomaan ollakseen valmis vastaanottamaan
kopin. Tämä ykkönen heittää taas vuorostaan pussin vastassaan
olevalle kakkoselle, joka vuorostaan taas lähtee juoksemaan
penkkirivien ympäri. Kun hän saapuu paikalleen, heittää hän taas
pussin seuraavalle ykköselle, joka heti heittää sen vastassaan
seisovalle kakkoselle, ja tämä saatuaan pussin lähtee juoksemaan.
Heittämistä ja juoksua jatketaan, kunnes viimeinenkin on saanut juosta."




(Fanny Stenroth: Kansakoulun voimistelua. Otava, 1929, s. 111)

maanantai 5. syyskuuta 2011

Naiset-jotka-asuvat-yksinään

"Kivet ovat - hm - jonkinlaisia terveisiä
jonkinlaisilta naisilta-jotka-asuvat-yksinään.
- Terveisiä?
- Passeja, pääsylippuja tai miten tahdot minun niitä nimittävän,
selitin. Naiset-jotka-asuvat-yksinään
panevat sellaisia liikkeeseen silloin tällöin -
väsyttyään olemaan yksin."



(William La Varre: Kultaa, timantteja, orkideoja. Kauppamatkustajan ja tutkimusretkeilijän elämyksiä Etelä-Amerikan tuntemattomilla seuduilla. Otava, 1939, s. 143)

Mittausopilliset kuviot

Heidän ilmakuplansa muistuttivat veturin savupilviä.

Keskilaivan repeytyneistä kaiteista oli muodostunut viidakko,
jossa isot siniset hammaslahnat ja mustat lahnat leijuivat kuin linnut.

Murskaantuneen komentosillan alla oli konehuoneen säätöratas,
joka vain häämötti
pomfrettien, pikkaraisten makrillien, meren kärpästen, alta.

Laipioihin oli vedenalainen kasvillisuus kirjonut mittausopillisia kuvioita,
jotka osoittivat putkien ja laitteiden paikkaa.

Me olimme kolmekymmentä metriä syvällä,
siinä vyöhykkeessä, jossa saattoi sattua mitä hyvänsä.



(J.Y. Cousteau: Hiljainen maailma. Ihmiskalana meren syvyyksissä. Tammi, 1953, 24.)

Lentämisestä

Heilutin kättäni.
Nukke heilutti minulle.

Uloshengitykseni lumosi minut.

Niin kauan kuin pinnalla kiehui,
alhaalla oli kaikki hyvin.
Jos kuplat katosivat,
olisi aihetta huoleen
ja avustustoimenpiteisiin.

Ne metelöivät mennessään säätimestä
ja pitivät minulle seuraa.
En tuntenut oloani ihan yksinäiseksi.

Uin kallioiden poikki ja huomasin
voivani tasaveroisesti samastaa itseni lahnoihin.
Öisin olin usein ollut lentävinäni kädet siipinä.

Nyt lensin ilman siipiä.



(J.Y. Cousteau: Hiljainen maailma. Ihmiskalana meren syvyyksissä. Tammi, 1953, s. 7-8)

maanantai 15. elokuuta 2011

Jos meillä olisi ääni

Satakieli lauloi jonkun matkan päässä
ja ystäväni äänitti lyhyen ajan sitä laulua,
jonka jälkeen hän kelasi nauhan alkuun
ja soitti äänityksen satakielelle.

Samoin kuin muutkin eläimet
ovat hankalia ja sitten tulee asiakas,
joka haluaa samasta koirasta iloisen
tai surullisen version,

silloin minä olisin tyytyväinen,
jos meillä olisi edes kysytyn koiran tavallinen ääni.



(Tehosteet ja ääni-ilmaisu. Tehosto, Erikoistuotanto, Oy Yleisradio Ab, 1976, s. 6-7)

torstai 23. kesäkuuta 2011

Kananvarpaisien ja linnunsilmien elämä ja kuolema mehiläisjalkatarhassa

Pienet kananvarpaat.
Suuret kananvarpaat.
Pienet kananvarpaat jalan kanssa.

Pieniä kananvarpaita jalkojen ja tikkauksen kanssa.
Pieniä kananvarpaisia hienoilla koukkupolvilla.
Pieniä kananvarpaisia pistoksen kanssa pienillä koukkupolvilla.

Suuria kananvarpaita hienoilla koukkupolvilla.
Suuria kananvarpaita pistoksen kanssa hienoilla koukkupolvilla.
Kananvarpaistarha.

Linnunsilmä pienet kananvarpaat päässä.

Linnunsilmiä kananvarpaisien ja tikkauksen kanssa.
Yksijalkainen linnunsilmä, härtsikkäinen.
Linnunsilmiä kananvarpaisien, haarajalkojen ja tikkauksien kanssa.

Linnunsilmiä ja suuria kananvarpaita hienoilla koukkupolvilla.
Yhtenäisiä linnunsilmäsiä suurien kananvarpaiden kanssa.
Yhtenäisiä linnunsilmäsiä suurien kananvarpaiden ja tikkauksen kanssa.

Yhtenäisiä kananvarpaistarhoja.
Haravainen.

Poikkijalkainen haravainen.
Haravainen sakarain kanssa.
Kolmehaaraiset haravaiset.
Haravaisia kolmella ja yhdellä kantilla.
Kolmehaaraisia päinharavaisia.

Linnunsilmiä härtsykkäin ja päinharavaisien kanssa.
Haravainen linnunsilmät kolkissa.
Haravaisia pienillä mehiläisjaloilla.

Kananvarpaistarha pienillä mehiläisjaloilla.
Suuret mehiläisjalat haravainen päässä.
Yksjalkainen kananvarpaistarha mehiläisjaloilla.

Härtsikkäinen linnunsilmä suuret kananvarpaat päässä suurilla mehiläisjaloilla.
Kananvarpais- eli linnunsilmätarha pitkillä mehiläisjaloilla.
Haravainen pitkillä mehiläisjaloilla.

Puolinaisia mehiläisjalkoja.
Mehiläisjalkatarha suuromenaisen ympärillä.

Kohtalaisia mehiläisjalkoja.
Pienristinen.
Kaaliraudan pää.



(Theodor Schvindt: Suomalaisia koristeita I, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 85 osa, Weilin ja Göös, 1895, s. 1-3)

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Kesäisillä lattioilla

Neljä laukkaa ja aina neljännellä laukalla
toinen alaraaja vaihtuu

johtoon ilmalennon aikana. Kolme laukkaa eteenpäin
ja niiden aikana johtavan raajan vaihto.

Kaksi laukkaa, jälkimmäisellä
johtavan raajan vaihto.

Vuorotellen varsahyppelyä ja matalaa hyppyaskelta
erilaisia kuvioita lattiaan piirrellen.



(Vilppunen - Kemppi: Liike ja rytmi. Tammi, 1973, s. 126-127)

torstai 2. kesäkuuta 2011

Häikäilemättömyydestä

Missä vain sopiva tilaisuus tarjoutuu
ne tunkeutuvat kotaan ja varastohuoneisiin,
joista syövät kaiken vähänkin syötäväksi kelpaavan
ja lisäksi kuljettavat pois kaikkea mahdollista
syötäväksi kelpaamatontakin. Lapikkaat, hihnat, kaikki,
missä vain on jotakin nahkalle haiskahtavaa, kelpaa

Onpa se toisinaan niinkin häikäilemätön,
että pureskelee nukkuvan miehen saappaita.


(K.E. Kivirikko: Suomen selkärankaiset. WSOY, 1940, s. 27)

Uusi rouva ei sytytellyt takkatulia

Heidän mentyään naimisiin ja saatuaan kodin kuntoon
sinne muuttivat uuden rouvan kissat.
Kahdeksan kappaletta.
Sitä Mr. Carthay ei ollut ottanut laskelmiinsa.

Hän saattoi nähdä itsensä seisomassa,
selkä takkatuleen päin, hekumoiden vaimonsa kyvykkyydestä
ja lekotellen jos jonkinlaisessa lämmössä samalla kertaa.

Uusi rouva ei sytytellyt takkatulia
eikä myöskään kutsunut kotiin miehensä ystäviä.
Sen sijaan mies sai lohdutuksekseen kahdeksan kissaa.



(David Harold Fink: Hermojen hallinta. Tammi, 1967, s. 219-220)

lauantai 28. toukokuuta 2011

Sinun laatikkosi

Eräs pieni tyttö oli kerran kuullut jonkun sanovan,
että oppii tuntemaan ihmisen, jos sattuu
avaamaan hänen lipastonsa laatikon.

Nähdessään sitten äitinsä laatikon,
johon kiireessä oli husin hasin
viskelty tavaroita, mitä kulloinkin sattui
olemaan tiellä, hän sanoi äidilleen: Äiti,

jos joku vieras nyt näkisi sinun laatikkosi,
Minkähänlainen sinä hänen mielestään olisit?


(Isoäiti: Ulos elämään. Otava, 1944, s. 114)

perjantai 27. toukokuuta 2011

Sytyttäviä tietoja

"Vaikka mahtajat menivätkin Hellaassa maan rakoon,
helleenit sekoittuivat kansainvaellusten veriin
ja heidän gymnasionsa ja stadioninsa hautautuivat
maanjäristysten vyöryttämien maakerrosten peittoon
ja helleenien valoisa elämänkatsomus urheiluineen sammui
heidän syntiensä ja keskiajan yöhön, ei sittenkään
mahti mennyt eikä jäänyt tulematta
uuden päivän sarastus, renessanssi
ja sen mukana sytyttäviä tietoja
helleenien urheilustakin."



(Miksi oikeastaan urheilemme? Toimittanut Erkki Palolampi. Otava, 1958, s. 43)

Nyttemmin joutavuudet

"Tämä jäi nyt 'pienten poikain (anteeksi)
...nteleitten' liikkuma-alaksi, samanlaisten kuin ne esipojat,

jotka olivat harjoitelleet isojen miesten silloisia tehtäviä
'ajatuksissaan ja unissaan'. Heillä oli edes poikavuotensa
- jos oli! - vapaata aikaa harjoitella näitä
nyttemmin joutavuuksia.

Isojen miesten esimerkin sitomatta
he saattoivat nyt kehitellä
noiden tehtävien harjoitusmuotoja
sekä kokeillen ja keksien kehittää
niistä uusia yhdistelmiä
koko poikamaisen mielikuvituksensa voimalla.

Se kävi sitä paremmin,
jos he onnistuivat tempaamaan mukaan ja kiinnostamaan
leikkiinsä isot miehet,
joiden arvostelukyky sopi täydentämään
poikain mielikuvitusta!"



(Miksi oikeastaan urheilemme? Toimittanut Erkki Palolampi. Otava, 1958, s. 28)

Silmän pinnassa on virheitä

Vika: maali valuu tai "kasaantuu".
Korjaus: odota pari vuorokautta.

Vika: laikukas pinta.
Korjaus: odota, kunnes.

Vika: roisketta.
Korjaus: hio täysin kuivunut pinta märällä, hienolla.

Vika: kuplia.
Korjaus: hio märällä. Maalaa uudelleen
kuivalla ilmalla.

Vika: pintamaali raitainen, epätasainen.
Korjaus: tee vesihiontakäsittely.

Vika: paksu maaliraja maalatun pinnan reunoilla.
Korjaus: hio reuna hyvin märällä.

Vika: appelsiininkuoripinta.
Korjaus: hio pinta ensin.

Vika: maalissa sävyeroja.
Korjaus: ravista tölkkiä huolellisesti.

Vika: reikiä, aukkoja, kohoumia.
Korjaus: hio märällä vesihiontapaperilla.
Suihkuta uutta maalia.



(Näin korjaan autoani. Vaihe vaiheelta. Oikein. Ja edullisesti. Mestarikustannus Oy, MCMLXXXIII, s. 10-11)


Eri tilanteet

"Useampi näistä tuomareista kertoi,
että he eri tilanteissa,
kun kampaukset ovat olleet liian absurdeja,
ovat pysäyttäneet arvostelun
ja antaneet esittäjille mahdollisuuden
nopeasti leikata pois pahimpia kohtia."



(Puudeli 1998/2, s. 89)

torstai 19. toukokuuta 2011

Haavojen hoidosta

"Haavan reunat painetaan kiinni
ja sotilasmuurahaisen annetaan purra
leukansa haavan kohdalla yhteen.

Heti kun leuat ovat kiinni,
muurahaisen ruumis leikataan irti.

Leuat jäävät ikään kuin hakasiksi pitämään haavaa kiinni.
Haavan parannuttua
hakaset poistetaan."


(Valerie Pitt ja David Cook: Luonto lähikuvassa 3: Muurahaiset. Suom. Anto Leikola, WSOY 1975, s. 30)

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Aistin-omaisiin asioihin kiintymisestä

Siitäpä tuo ikivanha taipumus luonnon olijoitsemiseen.

Se siirtyy meitä lähemmäksi, kun mainitaan
sen vaikutusta tunne-elämäämme.

Edellämainitut menetystavat
perustuvat molemmat individualiseeraukseen.

Erityismielteiden ja yksityispiirteiden käyttäminen
yleisten mielikuvain verosta on tietysti
yksilöisyyden esiintuomista; mutta

individualiseerauksen huippu
on esineiden muuttaminen elollisiksi olennoiksi.

Kaikki edellä mainitut kuvaimet, niinkuin olemme nähneet,
vievät lopullisesti olijoitsemiseen.

Personifikatsiooni (personioiminen, prosopopoia)
eli olijoitseminen on kuvaannollisuuden kukkula.

Olijoitseminen onkin runouden voimallisimpia virkistäjiä.



(B.F. Godenhjelm: Runous ja runouden muodot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 135 osa, 1914, painettu Raittiuskansan kirjapainossa Helsingissä, s. 361, 372-373)

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Puukko ja sinikello

Tämä runo on miltei vieläkin repäisevämpi kuin edellinen.

Sille antaa päätehon se seikka, että runon sankari puhuu
koko ajan puukko kyljessään, mikä on karmivaa.

Muita nuorisopiirteitä: puukonkahvan suuteleminen
ja isämeidän tavaaminen.

Tekijätär ajattelee, onkohan kuussa,
t. s. yleensä tähdissä,
samantapaista elämää kuin täällä,

ja joutuuko hän joskus, kirkkaana henkiolentona,
sinikellona,

(taivaanvärisenä "soivana" kukkasena,
mikä on hyvin ilmeikästä),
elämään jollakin toisella tähdellä
tai yleensä vain taivaan maailmoissa.

Tekijättären suuri tunnerikkaus esiintyy elävästi,
samoinkuin hänen syvä Jumalan-kaipuunsa


(V. Arti: Runon kevät. Nuorekkaita piirteitä kirjallisuudessa. Otava, 1930, s. 35, 39)

Kukkien ja sydämen mainitseminen

surkastumista katsellaan säälien, ja kukat mainitaan myös
ensimmäisenä asiana, minkä keväällä heräävä aalto näkee; hyväilyjä

kuvataan painokkaasti ja kiinnostuneesti (auringon suutelo,
vrt. edellä) tuomien annetaan tuoksua "suloisesti"

(naiset rakastavat tuoksuja); lintusten
(diminutiivi) livertelyä verrataan

Väinösen (dim.) kantelon (dim.) ääneen; sydän
mainitaan ja sitä nukutetaan; uni

on "suloisin nautinto"
(naiset kokevat kaiken aistitäyteläisesti); taisteloa
(dim.) ei rakasteta,

vaan halutaan nukkua sen yli
"armaampaan" aikaan



(V. Arti: Runoanalyysin opas. WSOY, 1930, s. 82)

Miten puhua vedenhengelle

Kieli ja tyyli on korutonta ja asiallista.
Sanontaa elävöittävät muutamat repliikit
huudahduksineen. Kankeuksia: kelle sen kalliot tiedoss' on,

niin niille se j. n. e.; sen
silmähän kyynel entää;
yks Ahtolan neito; se
Vellamon karjoja paimentaa.
Murteellista, mukiinmenevää:
neidollai, aallossai, istuksen. Vellamon neidon rakkaus,

varsinaista ajatusta ei ole.

Rivien välistä kuultava varoitus:
lempijäin tulee pelätä
mustasukkaisten kostoa,
on runoon tullut tarkoituksetta,

vedenhengen ja ihmisen välinen lemmensuhde
on hieman kulunut.



(V. Arti: Runoanalyysin opas. WSOY 1930, s.25-26)



perjantai 22. huhtikuuta 2011

Oppisinko vai en

kulkemaan taluttimessa rimpuilematta ja kiskomatta, tulemaan
luokse kutsusta, pysähtymään käskystä,
ettei vastaantulevia ihmisiä vasten saa hyppiä,
ettei ulkoilijoita, hevosia,
kissoja, pyöräilijöitä
tai moottoriajoneuvoja saa ajaa takaa,
olemaan paikallaan autossa
ja veneessä
sekä ylipäätään olemaan aiheuttamatta hankaluuksia
kaupungissa tai maalla



(Cecilia Holmstedt: Koiranpennun kasvatus. Otava, 1988, s. 68-69)

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Omapäinen kukkateriö

Kumarruin vaistomaisesti poimimaan ylös omapäisen kukkateriön,
tunnustelin sen tuoksua ja kiinnitin kukan sekavin tuntein napinläpeeni.

Katseeni hapuili neuvottomana vuoroin hehkuvaa neilikkaa
- se oli todella siinä! - ja vuoroin käytävällä kurkistelevaa ihmisryhmää,
jonka päitten ylitse ojentelin hämmentyneitä ajatuksiani,
vaikka muuten en liikahtanutkaan.

Lyhyen neuvottelun jälkeen itseni kanssa
tulin siihen välittävään tulokseen,
että kysymyksessä oli ehkä kaikkea tätä.


(T. Kalervo Keranto: Kaunotar katoaa kaukoitään. Managerin tarina Armi Kuuselan matkoista Miss Universumina. Kustannusosakeyhtiö Kivi, 1954, s. 13-14)

Toiminta sekamelskassa

"Hän voi myös löytää nykyaikaisen kaupungin laajuudesta ja sekamelskasta
huolimatta sen talon ja huoneen, jossa hänen etsimänsä henkilö asuu,
vaikka hän ei tunne tätä paremmin kuin hänen ympäristöäänkään.
Henkilöt, jotka omaavat tällaisia kykyjä, ovat ikäänkuin laajenevia olentoja,
oudonlaisia liimaeläimiä, jotka pystyvät lähettämään valejalkoja
hämmästyttävän pitkien matkojen päähän."



(Alexis Carrel: Tuntematon ihminen, WSOY, 1938, s.233)

torstai 14. huhtikuuta 2011

Maaseudulla työskentelevä terveyssisar

Jos pyytää, ei saa näyttää vaivatulta.
Tavallinen ihminen, ei katso ylhäältä päin.
Ei paisko eikä tiuski. Ei kiukkuinen,

että uskaltaa kysyä neuvoa. Ei katso ylön alhaisia.
Ei kummeksu mitään mökkiä. Ei pidä korostaa itseään.

Ettei pidä kovaa elämää tullessaan, ettei ihmiset ja lapset
pelkää. Alhainen käytäntö, nöyrä, uskaltaa pyytää
kaikenlaisiin tapauksiin.

Ei kovin äyhkä, että tulee joka paikkaan,
eikä tarvitse ohjailla.

Ei herrahtava.
Ei pane koskaan elämää mahdottomaksi.

Ei katsele paikkoja,
katselee vain sitä potilasta.


(Sairaanhoidon vuosikirja. Sairaanhoitajien koulutussäätiö, 1963, s. 68-69)

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Jatkuminen ja paluu


"Taemman jalan paluu eteen jatkuu
ja säären heilahdus ylöspäin jatkuu samoin.
Etumaisen jalan sääri on heilahtanut siksi eteen,
että koko jalka tässä vaiheessa on melkein suorana.
Heti tämän jälkeen alkaa etumaisen jalan säären heilahdus takaisin,
joten jalka jälleen käyristyy jonkin verran.
Käsien paluu takaisin jatkuu,
samoin taemman jalan puoleisen olkavarren paluu taakse
ja etumaisen jalan puoleisen olkavarren paluu eteen."



(Janne Vallikari: Juokse nopeammin! WSOY, 1945, s. 68)

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Raharullat

raharullanmuodostus voi häiritä suuresti

solut
ovat asettuneet lappeittain,
samalla tavalla kuin vinoon kaatunut torni

metallirahoja
toisin sanoen suoraan riippuvainen
raharullan muodostuksesta ja päinvastoin

raharullanmuodostus on voimakkain potilaan plasmassa
raharullanmuodostus on riippumaton

pelkällä silmällä tai suurennuslasilla ei tämä sitä vastoin onnistu



(H.R. Nevanlinna: Verensiirto. Otava, 1980, s. 122-124)

Z

Z siirrettäisiin mahdollisimman pian yksityishuoneeseen.

Z saisi käyttää puhelinta puolen tunnin ajan kerrallaan
kolme kertaa päivässä.

Näin hän voisi hoitaa joitakin liikeasioitaan vuoteesta käsin.

Hän voisi jatkuvasti viettää tuottavaa ja hyödyllistä elämää.

Z suhtautui hyvin optimistisesti tulevaisuuteensa.



(Donna C Aguilera & Janice M. Messick: Kriisihoito ja sen käytäntö. WSOY, 1982, s. 141-145.)


perjantai 25. maaliskuuta 2011

Suorittamisia

Pyyhkeily suoritetaan
suhteellisen hitaasti
ja koko kouralla,
tavallisesti peukalohaara edellä,
sekä aina raajan alapuolesta
sen juuripuolta kohti
(sydämeen päin).


Taputus suoritetaan
myöskin vuorolyönnein
niin, että niihin jäävä puristunut ilmakin
vaikuttaa taputukseen tasoittavasti.


Ropsutus suoritetaan
kaikilla sormilla,
peukaloa lukuunottamatta.
Että ropsutus tapahtuu oikein,
havaitsee siitä, että siitä syntyy
jokseenkin yhtäjaksoista ropsetta muistuttava ääni.



(Klaus U. Suomela: Ole oma hierojasi. Kustannusosakeyhtiö SMIA, 1943, s. 30-31)

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Tulitus

Niinpä tuntee ihminen ikäänkuin valonsäteen,
jos sähköisku pannaan kulkemaan hänen silmänsä läpi.

Samoin syntyy silmämunaa painettaissa,
esim. jos sormella painaa silmän ulkopintaa,
valonhavainto, joka kestää yhtä kauan
kuin painaminenkin.

Se valonkuva, jonka ihminen silloin havaitsee,
on tavallisesti valoisan kehän,
eli käyttääksemme Newtonin sanoja,
riikinkukon pyrstösulassa olevan kirkkaan pilkun näköinen.

Useimmat ihmiset lienevät havainneet tuota
säkenien ja tuhansien tähtien muodostamaa loistavaa tulitusta,
joka syntyy, kun silmää kohtaa kova isku,
olipa tämä tulitus sitten hankittu putoamalla hevosen selästä,
tai jollain muulla nuorisolle tunnetulla menetystavalla.



(Thomas H. Huxley: Ihmisruumiin rakennus ja elintoiminnat. Ihmis-fysiologian pääpiirteet. Werner Söderström, 1888, s. 258-259)

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Hieromapyörähdysten aika

Nenä on parhaiten hierottavissa vain toisella kädellä,
kummallakin vuoroin ja siten, että peukalo
hieroo toiselta ja muut sormet toiselta puolen
sekä kaikkien sormien kulkiessa hieromapyörähdysten aikana
verkalleen nenän juuresta sen kärkeen päin.

Täristys suoritetaan tässä tapauksessa kämmenellä,
kun täristettävä ala on laajempi, kuten varsinkin posket,
tai peukalon päällä, kun on täristettävä ahtaampia paikkoja,
kuten esim. silmäkuopan reunoja.



(Klaus U. Suomela: Ole oma hierojasi. Kustannusosakeyhtiö SMIA, 1943, s. 49-50)

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Levossa olemisesta

Taulukossa on annettu kertoimia,
joiden avulla sallittu oleskeluaika voidaan arvioida.
Taulukko on tarkoitettu levossa olevalle ihmiselle
(lihastyön aiheuttama oleskelurajoitus
on lisättävä oheisen taulukon arvoihin).
Taulukko pätee vain lämpötilaan ja työhön tottuneille henkilöille.



(Ergonomia. Työterveyslaitos, 1974.)

Alkuasento

"Alkuasennossa sidotaan toverin jalat
painamalla käsillä nilkkoja tukevasti olkapäitä vasten.
Pyörähdyksen aikana painetaan pää hyvin alas,
leuka rintaan kiinni, että saataisiin rullaaminen tapahtumaan
mahdollisimman pehmeästi.

Ensin pyöritään eteenpäin, sitten taaksepäin."



(Unto Merta: Mattohyppyjä ja iloisia temppuja. WSOY 1952, s. 45)

Hyökkäysvaunu

Jotta tekisimme lukijallemme täysin selväksi aivoituksemme,
täytyy meidän taas kuvitella, että meillä on tällä kertaa edessämme hyökkäysvaunu.

Jos siis tarkastelemme juoksua, täytyy tulla siihen tulokseen,
että maahan tulevan jalan työskentely on samanlaista
kuin tuollaisen hyökkäysvaunun telaketjun väkäsen.

Juoksijan työskentely ei kuitenkaan ole yhtä tasaisen rullaava
kuin hyökkäysvaunun.



(Janne Vallikari: Juokse nopeammin! WSOY 1945, s. 64-65)

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Olennot

Miehen puoliso tulee esille,
ja he valmistautuvat päivän toimiin,
huolehtimaan elatuksestaan.

Ja mies tietää mitä tämä merkitsee.

Hänen kuulonsa on kyllä tarkka,
mutta hän ei kuule tällä hetkellä mitään
epäilyttävää. Ei myöskään hänen nenänsä haista mitään erikoista,
vaikkakin laajat sierainaukot kääntyvät
kohden hiljaista tuulenviriä,
joka tulee siltä suunnalta,
minne kettumaiset olennot äsken piiloutuivat.



(Einar Edström: Koira ja sen isäntä. WSOY 1957, s. 7-8)

maanantai 21. helmikuuta 2011

Kiristämisestä

Kiristämiseen ei saa käyttää hohtimia,
jotka vahingoittavat lankaa,
niin että se kovin helposti niiden jäljiltä katkeaa,
vaan on käytettävä joko tukevaa puupalikkaa,
johon sahataan rako lankaa varten
ja jolla jonkun tuetun paalun takaa
lanka kiristetään, tai vielä mieluummin,
koska puupalikalla on sittenkin vaikea
pitemmältä vetää lankaa tarpeellisen kireälle,
erityistä langan kiristyskojetta,
sähköjohtomiesten sammakkoa.
Löyhtyneet langat on aina uudelleen kiristettävä,
sillä muuten saattavat eläimet ruveta halveksimaan



(O. Jääskeläinen: Lyhyt laidunviljelyopas. Suomen Laidunyhdistyksen julkaisuja N:o 2, 1929, s. 77-78)

torstai 17. helmikuuta 2011

Sydän

"Mitä hienommaksi murskattu,
sen vaarallisempi se on,
sillä silloin sen pinta on suurin
ja voi imeä enemmän happea.
Kasattuna korkeisiin kasoihin
syntyy puristusta ja siitä lämpöä.
Jos nyt vielä sattuu niin edullisesti,
että karkeampia hiilipalasia
on hienon murskan seassa,
syntyy sopivia kanavia,
joista murskan syttymiseen tarvittava ilma
pääsee joukkoon
ja niin on palo selvä."



(Palovartija. Suomen Palosuojeluyhdistyksen julkaisema, syyskuu 1930, N:o 4, s. 121)

Eräät eläimet

"Useasti eivät eräissä eläimissä
tavattavat vihreät möhkäleet
ole leviä, vaan siimalikoeläimiä,
jotka tosin ovat leville läheistä sukua.
Eräät keltaisen väriset siimalikoeläimet
elävät samalla tavalla.

Niillä eläimillä, jotka lisääntyvät jakautumalla,
ei saata olla mitään jälkeläisten hoitoa,
koskapa vanha eläin jakautumisen tapahduttua
lakkaa olemasta."



(Schulman - Krogerus - Nordström: Eläinoppi. Otava, 1920, kolmas osa, s. 514)

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Käsien pystyyn nostamisesta

"Nyt on kireä raha-aika kaikkialla.

Itsemurhat suurkaupungeissa ovat sangen lukuisia.

Saksalaiset palokuntalaiset käyttävät henkiinherättämisyrityksissään
uutta n.k. Inhabad henkiinherättäjäkojetta.

Toht. Fries'in Winderbeleber Inhabad'iin
sisältyy menetelmä koneellistuneena.

Käsienkohottamislaitteella, johon on yhdistetty vatsavyö,
säännöstellään rintakehän laajeneminen ja supistuminen

vaivattomasti."



(Palovartija. Suomen Palosuojeluyhdistyksen julkaisema, syyskuu 1930, N:o 4, s. 130-131)

Omat edellytykset

"Tuli on aina muuttumaton tekijä.
Jos tulella on sellaiset ja sellaiset edellytykset,
niin se on täsmälleen sellainen ja sellainen.

Jokainen tulipalo on tietysti jonkinverran erilainen
kuin toinen, mutta sittenkin on se
auttamattomasti riippuvainen omista edellytyksistään,

toiselta puolen palavan ainemäärän laadusta,
paljoudesta ja asettelusta sekä toiselta puolen
ilmavirtauksesta tuleen ja tulesta pois."



(Palovartija. Suomen Palosuojeluyhdistyksen julkaisema, lokakuu 1930, N:o 5, s. 162)

Iltapäivällä ilmestyvää väkeä

Mainittakoon haudankaivajat, viemärityöntekijät,
tekosilkkitehtaissa työskentelevät,

liimanvalmistajat, rikkihapon ja rikkihiilen valmistajat,
esim. omissa tutkimuksissani olen niitä havainnut.

Myrkytyskuva voi siis olla hyvinkin monivivahteinen,
ne ilmestyvät aluksi iltapäivisin,

mutta muuttuvat sitten myöhemmin pysyviksi.



(Leo Noro: Ammattitaudit ja niiden ehkäisy. Otava, 1945, s. 82-83)

perjantai 4. helmikuuta 2011

Puolueet

Kumpikin puolue saa silmukan.
Narusilmukka pujotetaan nopeasti pään yli
pitkin ruumista lattiaan saakka.
Kilpailija astuu pois silmukasta,
mutta astuu heti uudestaan sen keskelle
ja pujottaa silmukan ylöspäin yli pään.
Kun hän on vapautunut silmukasta,
ojentaa hän sen seuraavalle henkilölle rivissä.
Tämä toistaa pujottautumisen tempun:
ylhäältä alas - alhaalta ylös.



(Taitava emäntä. Otava 1951, s. 178)

Mustehuurut

"Kelvollisen musteen tärkeys
johtuu siitä, että huono
muste on usein haihtuvaa ja saattaa
pitempään aikaan tähtäävissä asiakirjoissa tuottaa
ikäviä selkkauksia."



(Joh. Laitinen ja J.B. Airaksinen: Asioimiskirjoituksen opas, WSOY 1907, s. 8)

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Onnettomat lentävät ajatukset

"Ne ovat hyvin kotirakkaita,
ja tämän rakkauden vuoksi on monasti tapahtunut,
että ne tulipalon sattuessa
ovat uhranneet henkensä.
Antamatta kenenkään pidättää itseään
lentävät ne tavallisesti silloin
yhä taajemmissa piireissä tulen ympäri,
kunnes vihdoin kärventyvät liekeissä
ja vaipuvat tulimereen."



(Lasten eläinsuojeluoppi. Kansanvalistusseuran Nuorison kirjoja 24, 1916, s. 25)

Kielen juurella

"Vaikeinta on antaa lääkettä sialle.
Tämän eläimen suu avataan pyöreällä puukapulalla,
joka pidetään poskihampaiden välissä.
Lääke sekoitetaan mieluimmin siirappiin ja sivellään
sileällä, litteällä tikulla kielenjuureen."



(Lasten eläinsuojeluoppi. Kansanvalistusseuran Nuorison kirjoja 24, 1916, s. 44)

perjantai 28. tammikuuta 2011

Köykäinen mies

"Jännitys laukeaa yhdellä tempauksella:
tuolla, tuolla!

Keskelle pitkin koko salin pituutta on aukaistu rako.

Sen päässä seisoo pieni, hopeanharmaa mies:
tukka hulmuava, silmät läpitunkevat ja salkku kädessä.

Kolme kertaa jyrisee eläköön-huuto,
niin että seinät tärisevät.

Sitten kohotetaan köykäinen mies
tuota pikaa lavalle."



(V.A. Niininen: Sielutieteelliset ja kasvatusopilliset näkökohdat työnjohdossa. Otava, 1942, s. 114)

Todellisesta asiain ylösalaisin kääntämisestä

Kun nykyaikainen työläinen yhdellä pienellä kamminkäännöllä
saa liikkeelle monimutkaisen koneiston,
seuraa hän tarkasti hallitsijan tyyneydellä
tämän palvelijansa toimintaa,

sillä hän tietää, että nykäisy vain
ja taas kaikki seisovat.

On sanottu, että me vähitellen muutumme koneiksi.
Tämä on todellista asiain ylösalaisin kääntämistä.

Nykyajan ihminen on näet yhtä herkkä tunneihminen,
yhtä herkkä taiteen ja huvituksen tuntija kuin entisajan
ihminen. Luultavasti hän on herkempikin,
ja kuitenkin rohjetaan väittää,
että hän olisi jonkinlainen robotti
eli koneihminen.



(V.A. Niininen: Sielutieteelliset ja kasvatusopilliset näkökohdat työnjohdossa. Otava, 1942, s. 240-241)

perjantai 21. tammikuuta 2011

Lumihiude

Kuten linnun elämä, hän arveli,
on meidän tajuinen olemassaolomme vuoroin lentoa, vuoroin lepoa.

Lepopaikat täyttyvät tavallisesti havainnollisista mielikuvista,
lentopaikat sitävastoin suhteiden ajatuksista,
joiden tehtävänä näyttää olevan johtaa uuteen lepokohtaan.

Ajatuksen syöksyminen on niin hillitöntä,
että se melkein aina ehtii päätökseen,
ennenkuin saamme sen kiinni.

Jos taas yrityksemme on kyllin nopea ja sen tavoitamme,
niin se kohta lakkaa olemasta oma itsensä.
Kuten lämpöiseen käteen pudonnut lumihiude
ei enää ole hiude, vaan pisara.



(Juho Hollo: Mielikuvitus. WSOY 1918, s. 87)


torstai 20. tammikuuta 2011

Pienet silinterihattuiset

"Vielä pistän silmiölinssitorven
avonaisesta päästä putkeen sisään
pienen pahvisilinterin, jossa
on kaksi suorakulmaisesti ristiin käyvää,
keskipisteessä toisensa leikkaavaa
hienon hienoa silkkisäiettä
tai hämähäkin seittilankaa."



(Ilmari Jäämaa: Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirja. WSOY 1945, s. 325)

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Laskuvarjolla nouseminen

"Jos nyt onnistut löytämään paikan,
missä ilmavirtaukset ovat nousevia,
ja siellä heität laskuvarjosi ilmaan,
niin se avauduttuaan saattaakin ruveta nousemaan
ja parhaassa tapauksessa suorastaan häviää korkeuteen."



(Alvar Wilska, Sampo-kirja. Kustannus Oy Mantere, 1946, s. 35)

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Opetusta

Hautaajaiset. Johdatus. Kenen teistä on joku läheinen omainen kuollut?
Jos on joitakuita, joiden omaisia ei ole kuollut, niin johdetaan heidät ajattelemaan
jonkun tuttavansa kuolemaa. Mitä tehtiin sitten ruumiille?
Miksi nimitetään yhteensä kaikkia niitä toimia, jotka kuuluvat ruumiin hautaamiseen?

Miten saadaan tietoa semmoisista asioista, joita ei itse nähdä eikä kuulla?

Minä päivinä käytte koulussa?
Mistä tiedätte, mitä täällä minäkin päivänä on tehtävänänne?



(Herm. Niemi: Kirjoitustaidon opetus. Werner Söderström Osakeyhtiö 1905, s. 306-307)

Jotkut

"Jotkut ovat omituisia, jotkut kiusallisen korrekteja
ja muodollisia. Jotkut ovat lihavia
ja jotkut laihoja. Jotkut ovat murehtijoita,
jotkut taas huolettomia.
Jotkut juovat aika paljon,
jotkut ovat täysin raittiita.
Joillakin on paljon viehätysvoimaa
ja inhimillistä lämpöä
ja joillakin ei ole enempää persoonallisuutta
kuin jäätyneellä makrillilla."



(Peter F. Drucker: Tehokas johtaja. Tammi 1968, 29)

Koossa pysymisen taito

"Ameeban jokainen osa on aktiivisessa, välittömässä
yhteydessä ympäristöön. Siksi se ei tarvitse erikoisia elimiä
ympäristönsä havainnoimiseen
tai itsensä koossa pitämiseen.

Mutta suuri ja monimutkainen
eläin, kuten ihminen,
tarvitsee luurangon
pysyäkseen koossa."



(Peter F. Drucker: Tehokas johtaja. Tammi 1968, 22)

lauantai 1. tammikuuta 2011

Helminauha

Takaraivon luiden pehmetessä
lapsi hikoilee tavallista runsaammin,
etenkin hikoilee pää.

Seuraava oire todetaan tavallisesti rintakehässä.
Kylkiluiden luu-rustorajaan ilmestyy paksunnoksia,
helminauha,
minkä jälkeen rintakehä painuu sivuilta vakomaisesti
sisäänpäin, samalla rintalasta pullistuu esiin,
jolloin muodostuu kananrinta.



(Paavo Heiniö: Lastenhoito. WSOY 1954, 148)

Ellet onnistu

"hengittämättömyyskohtauksia vastaan on happi,
jota happilieriöstä puhalletaan lapsen hengitysteihin,
ja coffeini tai jotkut muut n.s. stimulanssit,
joita lapselle annetaan
joko tippoina suun kautta
tai ruiskeina ihon alle"



(Paavo Heiniö: Lastenhoito. WSOY 1954, s. 21)