perjantai 3. joulukuuta 2010

Sydänvahvikkeet

Suuremmat ja myöskin ohuet sydämet jäykistetään
sovittamalla niiden sisään teräslangoista tai -tangoista tehtyjä vahvikkeita,
tai vartavasten valettuja rautaristikoita.

Sydänvahvikkeet on tehtävä siten, että ne helposti saadaan pois valetusta kappaleesta,
ja etteivät ne lämmöstä johtuneen venymisen tähden särje kappaletta.

Sydämet kuivataan hyvin, sivellään savivedellä,
tai grafiitista ja puuhiilijauheesta tehdyllä musteella,
ja kuivataan uudelleen.

Erittäin tärkeätä on, kuten jo on sanottu,
että ilma ja kaasut pääsevät sydämestä poistumaan.
Tästä syystä pistellään sydämiin tiehyeitä
tai pannaan niitten keskustaan koksimurskaa.

Jos sydän on monimutkaisempi
pannaan siihen valmistettaessa lankoja,
jotka sitten varovasti vedetään pois.

Sydämet sovitetaan muottiin kun tämä on kaikin puolin valmis.
Sydänpäät lepäävät mallin sydännapojen muodostamissa syvennyksissä, sydänsijoissa.




(Paavo Pero: Mekaaninen teknologia. Otava, 1946, s. 155-156)

4 kommenttia:

  1. Hämmästyttävää miten lyyristä (voiko tällaista sanaa käyttää?) voi asiateksti olla asiayhteydestään irrotettuna. Vähän tulee mieleen Anderssonin Hamlet-66. Oletko tehnyt tälle muuta kuin säkeistänyt? Ja miten olet yleensä löytänyt näitä vanhoja teoksia?

    VastaaPoista
  2. Teknologiasta 1940-luvulla kirjoittanut Paavo Pero on huikea kirjoittaja. Että voikin mies kirjoittaa mekaniikasta niin - rakastuneesti. Tuo kohta on lähes sellaisenaan kirjasta. Säkeistämisen lisäksi olen jättänyt pois joitakin tekstissä olleita sisäviitteitä, jotka olisivat sotkeneet kokonaisuuden.

    Olen pitkäaikainen antikvaarisen kirjallisuuden harrastaja, ja teen löytöjä milloin mistäkin. Näköni on tarkentunut etsimään antikvaarisen hyllyn täydennykseksi vanhentunutta tiedettä: psykologiaa, biologiaa, historiaa, mekaanista teknologiaa, käytös- ja tapaoppaita, liikkumisoppaita, parisuhteen tieteellisiä määritelmiä ynnä muuta. Antikvaarisesti kiinnostavimpina pidän 1890-1950-lukuja, etenkin tuota aivan vuosisadan vaihdetta.

    VastaaPoista
  3. Tuota lyyrisyyttä löytyy näemmä muiltakin kuin Perolta. Otoksesi lienevät henkisesti lähellä Aronpuron lainamaailmaa?

    Tämä projektisi (?) on hieno kädenojennus kielen ja kulttuurihistorian puolesta, semminkin kuin nuo viralliset digitalistamiset ovat hitaita tai olemattomia. Löysin (SKS:n?) mielenkiintoisen sivuston vanhojen sanomalehtien digitaaliversioita, en nyt muista oliko pääsy sinne rajoitettu. 1800-luvun kieli, kulttuuri ja asenteet ovat kiinnostavia, mutta vanhaa kirjasinta on hankalaa lukea.

    Mutta oletko tarvittaessa valmis editoimaan lainauksia paljonkin? Tämä kun näyttäisi aika vakavasti otettavalta kierrätykseltä, myös ja nimenomaan runouden kannalta, kirjoihin ja kansiin?

    Sinnikkyys tuskin yksin riittää, selvästikin sinulla on taitoa löytää ja muokata noita sykädyttävimpiä kohtia.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Kristian. :) Kun Löytöretkue on kasvanut riittävän pitkäksi, nämä ovat siirrettävissä myös kirjamuotoiseksi julkaisuksi. Se on ollut alusta pitäen mielessänikin, vaikka yksi Löytöretkueen tavoite on myös tuoda nettiin maistiaisia unohtumaisillaan olevista kirjallisista sisällöistä, joita täältä ei entuudestaan löydy.

    Tämä antikvaarisen harrastuksen myötä syntynyt löytörunoprojekti etenee elämäntapamaisesti ja sangen ei-suorituskeskeisesti, kuin hiljaisella tulella ruokaa valmistaen, sitä mukaa kun on muilta projekteilta aikaa ja sopivia kohtia löytyy. Veikkaisin, että vuoden kuluttua matskua on jo aika runsaasti.

    Aronpuroonkin varmaan on yhtäläisyyksiä, koska kyse on toisilleen vieraiden löydettyjen ainesten yhteensaattamisesta ja muokkaamisesta runokokoelmaksi, mutta katsoisin että materiaalini ja tietyt teemapainotukseni, esim. naiseuteen liittyen, ovat hyvin erilaisia kuin hänellä.

    VastaaPoista