Nämä säkeet, jotka tietääkseni ensimmäisenä runoudessamme
laulavat aikamme suurimmasta tenhottaresta
missä silmiemme ohitse vilahtaa valkeita niskoja ja käsivarsia,
missä ihojauheen ja hajuvesien huumaava tuoksu turruttaa aistimme,
missä korviimme kantautuu jazzrummun kumea lyönti
Kyselemme itseltämme, mitä tämä on?
Unennäköäkö
tai ehkä väsyneiden hermojemme aiheuttamia näköhäiriöitä
tai luultavimmin onkin se elokuva
jostakin suurmaailman cabareesta.
(Bertel Törnwall: Nuori mies ja siveellisyyskysymys. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1929, s. 33)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti