ja he valmistautuvat päivän toimiin,
huolehtimaan elatuksestaan.
Ja mies tietää mitä tämä merkitsee.
Hänen kuulonsa on kyllä tarkka,
mutta hän ei kuule tällä hetkellä mitään
epäilyttävää. Ei myöskään hänen nenänsä haista mitään erikoista,
vaikkakin laajat sierainaukot kääntyvät
kohden hiljaista tuulenviriä,
joka tulee siltä suunnalta,
minne kettumaiset olennot äsken piiloutuivat.
(Einar Edström: Koira ja sen isäntä. WSOY 1957, s. 7-8)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti