ensimmäisenä asiana, minkä keväällä heräävä aalto näkee; hyväilyjä
kuvataan painokkaasti ja kiinnostuneesti (auringon suutelo,
vrt. edellä) tuomien annetaan tuoksua "suloisesti"
(naiset rakastavat tuoksuja); lintusten
(diminutiivi) livertelyä verrataan
Väinösen (dim.) kantelon (dim.) ääneen; sydän
mainitaan ja sitä nukutetaan; uni
on "suloisin nautinto"
(naiset kokevat kaiken aistitäyteläisesti); taisteloa
(dim.) ei rakasteta,
vaan halutaan nukkua sen yli
"armaampaan" aikaan
(V. Arti: Runoanalyysin opas. WSOY, 1930, s. 82)
