Ihmiskunta, aurinko ja muut

Perintötekijät, äitini, minun aineenvaihduntani, Minna-täti.

Minulla on heikot silmät. Vanhemmat, isovanhemmat, Jumala,

perintötekijät, läksyjenluku, sarjakuvalehdet, kansakoulun opettajat,

sisareni, puutteelliset matemaattiset geenit, äiti, huono onni,

tylsä koulu, vanhempani, se että en saa käyttää meikkiä.

Perintötekijät, Jumala, äiti. Olen onneton. Raha-asiat, avioero,

David, se että lapseni vihaavat minua, sairaus. Minulla

on liian pienet rinnat. Äiti, perintötekijät, huono onni,

heikko ravinto lapsuudessa, Jumala, paholainen, Helena

Rubinstein, perintötekijät, ystävättäreni, aurinko,

presidentit Carter, Ford, Nixon jne., kommunistit, ihmiskunta,

tämä asuinpaikka, "sellaiset ihmiset", uusi aluejako, tuuli,

aurinko, verkko on liian korkealla/matalalla, oli liikaa häiriöitä,

käsivarteni oli kipeä, sain lihaskouristuksia jne., aineenvaihduntani,

kuukautiset, lääkärini, ruoka, helle, pakkanen, tuuli, sade, siitepöly

ja mikä vielä.

(Wayne W. Dyer: Hyväksy itsesi - uskalla elää! Otava, 1982, s. 191-192)

Silmän pinnassa on virheitä

Vika: maali valuu tai "kasaantuu".

Korjaus: odota pari vuorokautta.

Vika: laikukas pinta.

Korjaus: odota, kunnes.

Vika: roisketta.

Korjaus: hio täysin kuivunut pinta märällä, hienolla.

Vika: kuplia.

Korjaus: hio märällä. Maalaa uudelleen

kuivalla ilmalla.

Vika: pintamaali raitainen, epätasainen.

Korjaus: tee vesihiontakäsittely.

Vika: paksu maaliraja maalatun pinnan reunoilla.

Korjaus: hio reuna hyvin märällä.

Vika: appelsiininkuoripinta.

Korjaus: hio pinta ensin.

Vika: maalissa sävyeroja.

Korjaus: ravista tölkkiä huolellisesti.

Vika: reikiä, aukkoja, kohoumia.

Korjaus: hio märällä vesihiontapaperilla.

Suihkuta uutta maalia.

(Näin korjaan autoani. Vaihe vaiheelta. Oikein. Ja edullisesti. Mestarikustannus Oy, MCMLXXXIII, s. 10-11)

Miten puhua vedenhengelle

Kieli ja tyyli on korutonta ja asiallista.

Sanontaa elävöittävät muutamat repliikit

huudahduksineen. Kankeuksia: kelle sen kalliot tiedoss' on,

niin niille se j. n. e.; sen

silmähän kyynel entää;

yks Ahtolan neito; se

Vellamon karjoja paimentaa.

Murteellista, mukiinmenevää:

neidollai, aallossai, istuksen. Vellamon neidon rakkaus,

varsinaista ajatusta ei ole.

Rivien välistä kuultava varoitus:

lempijäin tulee pelätä

mustasukkaisten kostoa,

on runoon tullut tarkoituksetta,

vedenhengen ja ihmisen välinen lemmensuhde

on hieman kulunut.

(V. Arti: Runoanalyysin opas. WSOY 1930, s.25-26)

Tulitus

Niinpä tuntee ihminen ikäänkuin valonsäteen,

jos sähköisku pannaan kulkemaan hänen silmänsä läpi.

Samoin syntyy silmämunaa painettaissa,

esim. jos sormella painaa silmän ulkopintaa,

valonhavainto, joka kestää yhtä kauan

kuin painaminenkin.

Se valonkuva, jonka ihminen silloin havaitsee,

on tavallisesti valoisan kehän,

eli käyttääksemme Newtonin sanoja,

riikinkukon pyrstösulassa olevan kirkkaan pilkun näköinen.

Useimmat ihmiset lienevät havainneet tuota

säkenien ja tuhansien tähtien muodostamaa loistavaa tulitusta,

joka syntyy, kun silmää kohtaa kova isku,

olipa tämä tulitus sitten hankittu putoamalla hevosen selästä,

tai jollain muulla nuorisolle tunnetulla menetystavalla.

(Thomas H. Huxley: Ihmisruumiin rakennus ja elintoiminnat. Ihmis-fysiologian pääpiirteet. Werner Söderström, 1888, s. 258-259)

Köykäinen mies

"Jännitys laukeaa yhdellä tempauksella:

tuolla, tuolla!

Keskelle pitkin koko salin pituutta on aukaistu rako.

Sen päässä seisoo pieni, hopeanharmaa mies:

tukka hulmuava, silmät läpitunkevat ja salkku kädessä.

Kolme kertaa jyrisee eläköön-huuto,

niin että seinät tärisevät.

Sitten kohotetaan köykäinen mies

tuota pikaa lavalle."

(V.A. Niininen: Sielutieteelliset ja kasvatusopilliset näkökohdat työnjohdossa. Otava, 1942, s. 114)

Häviävät äänet

"Paitsi silmiä on meillä toisiakin aistimia,

joiden hyväksikäyttö vaatii harjoitusta.

Jouduttuamme tekemisiin luonnon kanssa havaitsemme pian,

että korvamme oppii kuulemaan

ja selvittämään paljon sellaistakin,

jota emme ennen käsittäneet.

Vähitellen opimme erottamaan

luonnonäänet ihmisten askartelun tuottamista äänistä,

kykenemme jonkin aikaa kestäneen harjoituksen kautta

erottamaan eri eläinten liikunnan synnyttämät äänet

ja tuntemaan eri linnut siipien suhinasta.

Kuulon tarkistuttua meistä häviävät

myös lapsina tuntemamme

salaperä- ja kummitusäänet."

(Poikakirja, toim. K.E. Levälahti. Karisto, 1958, s. 162-163)