Tämän mahdottoman laajan tomupilven
eri osien välillä vallitsi vetovoimia.
Tiheämmät osaset vetivät ohkasempia puoleensa
ja siten syntyi painavampia ryhmiä
ja keskuskappaleen ympäri alkoi
sumuvirran liikunto.
Vasta sitten kun taivaankappaleet
olivat valmiiksi muodostuneet,
joutuivat ne hehkuvaan tilaan.
(Kirjailija-Albumi. Werner Söderström, 1898, s. 41-42)
