Maailman kuva

Avaimen kieliä.
Puuhun nousevaisia.
Tihjäkokkia puuhunnousevaisia eli kokotarha puuhunnousevaisia.
Kopratarha eli kokkatarha.
Konnikkais-koipia.
Pyllypäitä neljällä kantilla.
Haravaiset neljän silmän kanssa.
Maailman kuva,
sorkkavälinen vääräpää sydämessä.



(Theodor Schvindt: Suomalaisia koristeita I, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 85 osa, Weilin ja Göös, 1895, s. 16-17)

Sodan ja kuoleman helppoja liikesarjoja

Ne lihasliikkeet, joita meidän on tekeminen

tarttuaksemme kiinni ravintoomme,

teurastaaksemme otusta ja sitä keittääksemme.

Verenkiertoelimet ovat fysiologisen armeijan

sota-kommissariatina.

Mutta kuolemaa löytyy itse asiassa montaa eri laatua

ja sitä voipi ensiksikin jakaa

paikalliseen ja yleiseen kuolemaan.

Tämänpä johdosta voimme jonkun vähän aikaa

sen jälkeen, jota tavallisesti kuolemaksi sanotaan,

sopivilla kiihoittimilla saada mestatun pahantekijän

lihaksia supistumaan.

(Thomas H. Huxley: Ihmisruumiin rakennus ja elintoiminnat. Werner Söderström, 1888, s. 21-23)

Mitenkä

näitä hienohelmain kuvia onkin niin monta,

että ne on voitu järjestää kokonaiseen sarjaan,

josta käy selvästi näkyviin mitenkä

on pyritty eteenpäin, mitenkä

päivä päivältä on osattu yhä paremmin,

mitenkä

kuolleeseen hymyyn aikaa myöten

tullut yhä enemmän eloisuutta ja suloakin,

toisen käden hyppysillä taas vähäsen

nostelevat hienopoimuisen hameensa lievettä.

(O.E. Tudeer: Kreikan kansa persialaissotien aikana. Otava, 1906, s.205-206)

Musta pitkä takki

Sopivin on musta pitkä takki;

heleitä värejä on joka tapauksessa ehdottomasti kartettava.

Naisten yksin tulee määrätä, missä on käveltävä.

Ei ole säädyllistä katsella taakseen kulkiessaan eteenpäin.

Sopimatonta on pitää keppiä kädessä niin, että kepin pää on taaksepäin,

sillä siten käsivartta heiluttaessaan voi helposti sysätä

takana tulevaa henkilöä.

Esittelemisen tapahtuessa tulee olla hyvin levollinen.

Liikkeissä, sanoissa ja kasvonilmeissä tulee kuvastua

vakavuus ja suru.

(Helmi Saarenheimo: Hieno käytös. Helsingin Kustannusosakeyhtiö, 1909, s. 48-66)

Taitureita

Juustomeijerit kaseinistä teettävät hammastikkuja

ja muita pikku esineitä

tai selluloosatehtaat

jätteistään valmistuttavat alkoholia.

Vähäpätöistenkin töiden tekijöistä tulee taitureita,

jotka työskentelevät erinomaisen nopeasti ja tasaisesti,

kun he alituisesti saavat suorittaa samoja tehtäviä,

samanlaisia liikkeitä

ja kiinnittää huomionsa

samoihin rajoitettuihin seikkoihin.

(Laura ja Leo Harmaja: Kansantaloustieteen oppikirja. Otava, 1914, s. 105)

Ihmiskunta, aurinko ja muut

Perintötekijät, äitini, minun aineenvaihduntani, Minna-täti.

Minulla on heikot silmät. Vanhemmat, isovanhemmat, Jumala,

perintötekijät, läksyjenluku, sarjakuvalehdet, kansakoulun opettajat,

sisareni, puutteelliset matemaattiset geenit, äiti, huono onni,

tylsä koulu, vanhempani, se että en saa käyttää meikkiä.

Perintötekijät, Jumala, äiti. Olen onneton. Raha-asiat, avioero,

David, se että lapseni vihaavat minua, sairaus. Minulla

on liian pienet rinnat. Äiti, perintötekijät, huono onni,

heikko ravinto lapsuudessa, Jumala, paholainen, Helena

Rubinstein, perintötekijät, ystävättäreni, aurinko,

presidentit Carter, Ford, Nixon jne., kommunistit, ihmiskunta,

tämä asuinpaikka, "sellaiset ihmiset", uusi aluejako, tuuli,

aurinko, verkko on liian korkealla/matalalla, oli liikaa häiriöitä,

käsivarteni oli kipeä, sain lihaskouristuksia jne., aineenvaihduntani,

kuukautiset, lääkärini, ruoka, helle, pakkanen, tuuli, sade, siitepöly

ja mikä vielä.

(Wayne W. Dyer: Hyväksy itsesi - uskalla elää! Otava, 1982, s. 191-192)

Epänäkyisät kukat

"Ja puut itse tarvitsevat omaa seuraansa.

Ne ovat seuraelämään mukautuneet.

Että kaikilla oikeilla metsäpuilla on epänäkyisät kukat,

että ne melkein kaikki uskovat tuulelle lemmenviestinsä,

mitä muuta sekään on kuin mukautumista eloyhteisöön?"

(R.H. Francé: Kuvia metsän elämästä. Suom. I.K. Inha. WSOY, 1909, s.126)

Tarkotuksenmukaisuuden elävät ihmeet

"Kieltämättä ne tekivät kerrassaan nerokkaan keksinnön

oppiessaan tätä varten muodostamaan lehtiänsä ja oksiansa kouraimiksi,

oikeiksi käsiksi, joitten tunto on niin herkkä,

että se voittaa ihmisen silmäluomenkin.

Usein niillä on varustuksinaan liima-aineita, hakasia ja kynsiä.

Ne sanalla sanoen ovat tarkotuksenmukaisuuden eläviä ihmeitä,

ja koska ne käyttävät varustuksiaan ainoastaan tositarpeeseen,

niin ovat ne myös mitä äänekkäimpiä todistajia siitä järjen kipinästä,

joka mykässä kasvissakin kytee!"

(R.H. Francé: Kuvia metsän elämästä. Suom. I.K. Inha. WSOY 1909, s. 65)

Kuka? Miten? Miksi?

Pieni, jolloin suupielten lyhin väli on siksi pieni, että

se kiinnittää huomiota. Tavallinen. Suuri, jolloin suupielten

lyhin väli on siksi suuri, että se kiinnittää huomiota.

Suupielet alaspäin, jolloin suupielien ulkoreunat kaartavat

alaspäin. Suupielet ylöspäin, jolloin suupielien ulkoreunat

kaartavat ylöspäin. Suu vino vasempaan,

jolloin suuaukon vasen reuna on alempana kuin oikea.

Suu vino oikeaan, jolloin suuaukon oikea reuna

on alempana kuin vasen. Pitää suuta avoinna,

jolloin suu on vakituisesti siksi auki,

että sen aukiolemisen selvästi huomaa.

(P. Ignatius: Sormenjälkiopin ja tuntomerkkiopin käsikirja. WSOY, 1933, s. 107-108)

Tiu'ut

Äidit ovat varustaneet kaikkein pienimmät lapset eräänlaisilla tiu'uilla,

joiden äänestä voivat aina kuulla, milloin lapset ovat lähellä,

ja rientää apuun, jos ääni viittaa siihen, että pienokainen

on vaarassa kieriä parvekkeen reunan yli ja pudota.

Äidit tuntuvat kykenevän erottamaan omien lastensa tiu'un

äänen selvästi yleisestä konsertista;

yhä uudelleen toistuvia aiheita ovat pääkallonmetsästäjät

ja sarvipäälinnut - lentokoneitakaan ei puutu.

(Jorgen Bitsch: Ulu - maailman päätepiste. WSOY, 1960, s. 91-92)

Ainutlaatuisesta älystämme

"Ykkönen heittää pussin vastapäätä istuvalle kakkoselle.

Saatuaan pussin lähtee kakkonen kiertämään penkkirivinsä ympäri.

Paikalleen saavuttuaan heittää hän pussin vastapäätä seisovalle

seuraavalle ykköselle, joka kakkosen juostua hänen paikkansa

ohi on noussut seisomaan ollakseen valmis vastaanottamaan

kopin. Tämä ykkönen heittää taas vuorostaan pussin vastassaan

olevalle kakkoselle, joka vuorostaan taas lähtee juoksemaan

penkkirivien ympäri. Kun hän saapuu paikalleen, heittää hän taas

pussin seuraavalle ykköselle, joka heti heittää sen vastassaan

seisovalle kakkoselle, ja tämä saatuaan pussin lähtee juoksemaan.

Heittämistä ja juoksua jatketaan, kunnes viimeinenkin on saanut juosta."

(Fanny Stenroth: Kansakoulun voimistelua. Otava, 1929, s. 111)

Naiset-jotka-asuvat-yksinään

"Kivet ovat - hm - jonkinlaisia terveisiä

jonkinlaisilta naisilta-jotka-asuvat-yksinään.

- Terveisiä?

- Passeja, pääsylippuja tai miten tahdot minun niitä nimittävän,

selitin. Naiset-jotka-asuvat-yksinään

panevat sellaisia liikkeeseen silloin tällöin -

väsyttyään olemaan yksin."

(William La Varre: Kultaa, timantteja, orkideoja. Kauppamatkustajan ja tutkimusretkeilijän elämyksiä Etelä-Amerikan tuntemattomilla seuduilla. Otava, 1939, s. 143)

Mittausopilliset kuviot

Heidän ilmakuplansa muistuttivat veturin savupilviä.

Keskilaivan repeytyneistä kaiteista oli muodostunut viidakko,

jossa isot siniset hammaslahnat ja mustat lahnat leijuivat kuin linnut.

Murskaantuneen komentosillan alla oli konehuoneen säätöratas,

joka vain häämötti

pomfrettien, pikkaraisten makrillien, meren kärpästen, alta.

Laipioihin oli vedenalainen kasvillisuus kirjonut mittausopillisia kuvioita,

jotka osoittivat putkien ja laitteiden paikkaa.

Me olimme kolmekymmentä metriä syvällä,

siinä vyöhykkeessä, jossa saattoi sattua mitä hyvänsä.

(J.Y. Cousteau: Hiljainen maailma. Ihmiskalana meren syvyyksissä. Tammi, 1953, 24.)

Lentämisestä

Heilutin kättäni.

Nukke heilutti minulle.

Uloshengitykseni lumosi minut.

Niin kauan kuin pinnalla kiehui,

alhaalla oli kaikki hyvin.

Jos kuplat katosivat,

olisi aihetta huoleen

ja avustustoimenpiteisiin.

Ne metelöivät mennessään säätimestä

ja pitivät minulle seuraa.

En tuntenut oloani ihan yksinäiseksi.

Uin kallioiden poikki ja huomasin

voivani tasaveroisesti samastaa itseni lahnoihin.

Öisin olin usein ollut lentävinäni kädet siipinä.

Nyt lensin ilman siipiä.

(J.Y. Cousteau: Hiljainen maailma. Ihmiskalana meren syvyyksissä. Tammi, 1953, s. 7-8)

Jos meillä olisi ääni

Satakieli lauloi jonkun matkan päässä

ja ystäväni äänitti lyhyen ajan sitä laulua,

jonka jälkeen hän kelasi nauhan alkuun

ja soitti äänityksen satakielelle.

Samoin kuin muutkin eläimet

ovat hankalia ja sitten tulee asiakas,

joka haluaa samasta koirasta iloisen

tai surullisen version,

silloin minä olisin tyytyväinen,

jos meillä olisi edes kysytyn koiran tavallinen ääni.

(Tehosteet ja ääni-ilmaisu. Tehosto, Erikoistuotanto, Oy Yleisradio Ab, 1976, s. 6-7)