Tuhmien kirjat

Vanha ja monasti kerrattu filosofinen mietelmä kuuluu:
Koska kohteliaisuus on viisasta,
on epäkohteliaisuus tuhmuuden merkki.
Kukapa jättäytyisi tahallaan

tuhmien kirjoihin.



(Rautatiehallitus: Kymmenen käskyä käyttäytymisestä ja vähän muustakin. Valtioneuvoston kirjapaino, Helsinki, 1934, s. 7)

Hiljaisuudessa

niin ohuet alaleuanluut,
että ne murtuvat, jos eläin puree
niin lujaa ja paksua esinettä
kuin ihmisen sormi on

intialainen tokeh mursi kerran
näin molemmat alaleuanluunsa

mutta se paransi itse itsensä
makaamalla yksinkertaisesti
viikkokausia hiljaa
syömättä mitään


(Kolumbus. Poikien vuosikirja. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1958, s. 69)

Jos otamme huomioon kuoleman

Kireä vyö tuntuu aluksi hyvin epämiellyttävältä.

Harjoiteltuanne kireän vyön kanssa
voitte tuskin muutaman viikon kuluttua ajaa ilman sitä.
Me olemme yhteiskuntaeläimiä.

Kireä vyö estää selkärankaanne
kääntymästä jyrkissä mutkissa,
se pitää kehonne paikallaan.

Aluksi vyöt tuntuvat ylivoimaisilta,
mutta lopulta niihin tottuu.
Vihdoin tuntee itsensä alastomaksi,
jos ne eivät ole kiinni. Näin pitää ollakin,
jos otamme huomioon kuoleman!



(Alexander Spoerl, Autoileva ihminen. Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1969, s. 166)

Puitten kutsu

(Viestimies. Viestiupseeriyhdistys ry:n julkaisu, 1976, 321)

Kosinta

(V. Arti: Runoanalyysi ja runotekniikka. WSOY 1932, 132)

Iloiset

Aurinko paistaa lämpimästi. Linnut laulavat iloisesti.
Auto törmäsi portinpieleen. Sen kurasuoja meni luttuun.

Sorsa sukelsi. Pienet sorsanpoikaset
pulahtivat nekin veden alle. Veljeni

laski hyppyrimäestä ja minä mittasin hypyn.
Kokenut kaikki tietää vaivainen kaikki kokee.

Kalastaja ei kai ole saanut mitään tai hän on unohtanut
kalojen tuomisen. Mennään tupaan vain

kyllä siellä tilaa on ja ruvetaan leikkimään. Minä
olen iloinen ja veljeni ovat iloisia mutta

sisareni äkäilee. Reppu oli täynnä ja aina vain
siihen yritettiin tunkea lisää tavaraa.

Reppuun pantiin kaikki eväät
ja siihen yritettiin panna kattilakin.

Linnut lauloivat ja käki kukkui herkeämättä.
Paavo koetteli taitoaan luistinradalla ja kupsahti nurin.

Ilta on pimeä ja valot tuikkivat.
Se on niin kesy, että se tulee sisälle

jopa istahtaa olkapäällekin. Me pidämme siitä kovasti,
kun se on niin iloinen eikä tee mitään pahaa.



(Kyllikki ja Aarni Penttilä: Pieni sanaseppä II. WSOY 1954, 66-69)

Ovi

Ovi tulee ihmisen eteen tavan takaa.
Siitäkin on tiedettävä useita asioita.
Ensiksikin on osattava kulkea ovesta.

Kun ovi on avattu ja itse siirrytty oven toiselle puolen,
painetaan jälleen kahva alas,
ovi vedetään hallitulla liikkeellä kiinni
ja vasta sen jälkeen kahvan annetaan nousta ylös
ja käsi hellitetään. Tätä tehdessä
on muistettava olla etuperin
eikä takaperin huoneeseen
ja siis huoneessa olijoihin päin.

Edelleen on olemassa
avoimia ja suljettuja ovia.



(Elli Saurio: Osaatko käyttäytyä? Kirja tytöille. WSOY 1949, s. 37-38)

Yleinen virhe

Ja sitten ne harminkappaleet, kädet.
Yleinen virhe on hypisteleminen.
Tytöt hypistelevät useimmiten kiharoitaan,
tuntikaupalla. Sanottakoon heti,
että tukkaa enempää kuin muitakaan ruumiinosia
ei seurassa ole lainkaan lupa tarpeettomasti koskettaa.
Käsiä saa pitää sylissä ja käsinojalla,
jommassa kummassa molempia yhtaikaa
tai vuoroin kumpaakin. Katse
on oleva luonnollinen,
avoin ja rauhallinen, ei pälyilevä
eikä mihinkään pisteeseen kiinninauliutunut.


(Elli Saurio: Osaatko käyttäytyä? Kirja tytöille. WSOY 1949, s. 39-40)

Miltei liikkumattomasti

Nostettua säärtä voidaan viedä,
ruumiin miltei liikkumattomasti pystyssä pysyen,
suunnasta toiseen.

Säärenpyöritys tapahtuu sillä tavoin,
että esimerkiksi eteenpäin nostettu ja täysin ojennettu sääri
viedään soikeanmuotoista rataa ulospäin, taaksepäin
ja joko kohta perusasentoon tahi alatietä
taasen eteenpäin,
josta liikettä sitten jatketaan.



(Ivar Wilskman: Terveys ja tarmo. Ruumiinhoidon ohjeita miehille. Yrjö Weilin ja kumpp. Osakeyhtiö, 1910, s. 76)

Voimakkain olento

Tuo hirviö,
joka huolimatta paljosta vastustuksesta
kumminkin laajalti rehoittaa!

Jokaisen pään sijaan, kuin siltä katkaistaan,
kohoaa heti kaksi uutta. Sen moninaisuutta
ei voi kuvata

väliin liioiteltuna hellyytenä,
väliin tunteellisuutena, tuskana,

helpponyrpeytymisenä,

kun tietää, että sen mukana seuraa
kuumuuden ja kylmyyden tunteminen,
väristyksiä ympäri ruumista,

sydämen sairaalloista tykyntää,
veren tulvaa päähän,
hallusinatsiooneja.

Nämä sairaudet ilmaantuvat pääasiallisesti kukoistusaikana,
jolloin olento on voimakkain.



(Med. T:ri Rosch: Kirjanen kihloissa ja avioliitossa oleville. C.J. Bergströmin Kustannus, 1903, s. 9-11)

Piiri

Varreton luudantynkä
pystytetään tyvestään hiekkaan tai lumeen.

Piiri alkaa pyöriä vinhasti ympäri.

Vauhdin ollessa parhaimmillaan
koettavat piirissä olijat nykäisyillä
tai piiriä luutaa kohti ohjailemalla
saada jonkun kanssapyörijöistään
sotkeutumaan luutaan.



(Suomen kansan kilpa- ja kotileikkejä. Toim. Toivo Okkola. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1928, s. 79)

24

(S. Calvin Smith: Kuinka on sydämenne laita? Kariston tietokirjoja 16, passim, 1926)

Näkyy pimenevän, pian

Tulit, nauriit, soit, taika.
Täytyi, töyräs, tungos, kukkuu.
Asemani oli hyvin tukala.

Möitkö jo rukiit?
Laulajilla oli kauniit äänet.
Kaupungin kadut kiehuivat väkeä täynnä.

Jopa kummia kuuluu. Taivas
näkyy pimenevän, pian
tulee sade.

Toivossa aika kuluu.
Lisänä rikka rokassa,
hämähäkki taikinassa.



(Neovius-Nevanlinna: Pikakirjoituksen oppikirja. WSOY, 1930, s. 28)

Mahdottoman laaja tomupilvi

Tämän mahdottoman laajan tomupilven

eri osien välillä vallitsi vetovoimia.

Tiheämmät osaset vetivät ohkasempia puoleensa

ja siten syntyi painavampia ryhmiä

ja keskuskappaleen ympäri alkoi

sumuvirran liikunto.

Vasta sitten kun taivaankappaleet

olivat valmiiksi muodostuneet,

joutuivat ne hehkuvaan tilaan.

(Kirjailija-Albumi. Werner Söderström, 1898, s. 41-42)

Kuinka kauan?

Te muistutatte minulle sellaista,
minkä olin melkein unohtanut.

Se on kaunis, eikö totta?
Olin siihen koko lailla ihastunut
siihen aikaan kun se rakennettiin,

mutta nykyään tulen tänne ajatellen
monia muita asioita, ja joskus käy niin
etten huomaa koko huonetta

missä olisi teidän ja minun alettava
soveltaa arvonannon taikakeinoa?

Miksi emme aloittaisi heti kotona?

Mutta kuinka kauan siitä on, kun lausuitte
ihailevanne hänen miellyttäviä piirteitään?

Kuinka kauan?




(Dale Carnegie: Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa. WSOY, 1951, s. 153, 155)