Luurankoisten leikkelyleikki etehisessä

"Etehiseen kuuluu laajennus, jossa on pieni, valkoinen kuuloluu,
otolithus. Etehisestä, joka kaariputkineen muodostaa sokkelon ylemmän,
taemman osan, pars superior, on säkkietehiskäytävää,
canalis sacculo-utricularis, vastaavalla kuroutumalla erottunut
sokkelon toinen laajennus, sen alempi etuosa, pars inferior,
säkkinen, sacculus, jossa on suuri, hammasreunainen kuuloluu."


(A.J. Siltala ja Gunnar Ekman: Luurankoisten rakenne leikkelyharjoitusten perustalla I. Otava, 1910, s. 21)

Aallokko

Matkoilla ei ole aikaa puhdistaa pääkalloja ja luurangonosia.

Erittäin tarkoituksenmukainen raatojen mädättämiseen
on hienosta rautalankaverkosta tehty,
kannella suljettava häkki,
jonka voi upottaa veteen kokonaan.

Siinä aallokko huuhtelee luita yhtenään,
eikä niiden puhdistamisesta ole mitään vaivaa.



(K.E. Kivirikko: Eläinten täyttäminen ja säilyttäminen. Käytännöllisiä ohjeita etenkin lintujen ja pikku-imettäväisten täyttämisessä, pesien ja munien keräämisessä ja säilyttämisessä sekä luurankojen valmistamisessa. Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1924, s. 106, 107)

Narri

(Suomi. Kirjoituksia isänmaallisista aineista, Neljäs jakso, 9 osa. SKS, 1910 ja 1912, s. 265)

Pilventapaisia kohti

"Pahvista leikattu nivelnukke
otti avaroissa hameissaan muutamia tanssiaskeleita
pikku näyttämöllä, kunnes se yht'äkkiä
nuorista nykäisemällä käännettiin ylösalaisin kuvailemaan ilmapalloa,
joka kohosi pilventapaisia kohti
ja katosi viimein näkyvistä katon läpi vedettynä.
Tai kaatui miesnukke,
joka oli suorassa astunut näyttämölle
sivuverhojen kätköistä, äkkiä maahan
noustakseen taas pystyyn porsaan hahmossa
ja poistuakseen lavalta nelin jaloin."



(Yrjö Hirn: Leikkiä ja taidetta. Suomentanut J.V. Lehtonen. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1918, s. 149)

Tähtivanuketta

(Mela - Cajander: Suomen kasvio. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1906, s. 689)

Kirsi kirren kirttä

Mitä syvemmällä ja vetisempi kirsi on, sen parempi
uittajalle. Kirsi sulaa maasta hitaasti ja siitä valuu vettä
uittoväyliin vielä kauan kevättulvan jälkeenkin.

Jos taas maa on syksyllä kauemmin paljaana,
niin kirsi tunkeutuu syvälle maahan
ja sitoo siinä olevan kosteuden.


(Arvi Oksala: Uitto ja lauttaus sekä uittorakenteet. Werner Söderström, 1926, s. 12)

Lukuohjeita

(O.M. Reuter: Eläinten ja kasvien keskinäiset suhteet. Suomentanut A.B., Tuhansille kodeille tuhatjärvien maassa. Werner Söderström, 1895, s. 118)

Merenpinnan lukeminen

(Pohjoisnavalta päiväntasaajalle. Helppotajuisia esitelmiä. Pitänyt Toht. A.E. Brehm. Suomensi Aatto S. Kuvat etevien piirtäjäin tekemät. Werner Söderström, 1891, s. 19)

Kasvava voima

"SIELUN KESKITYS. Toisen näkökohdan, jolta tahdollisen tarkkaavaisuuden kasvamista on tarkastettava, tarjoaa kysymys kykeneväisyydestä pidättää esineitä sielun toiminnan alaisina ja suorittaa pitkitetty johonkin esineeseen kohdistuvan keskityksen sieluntoiminta."

(James Sully: Opettajan Sielutieteen-käsikirja. Suomentanut Zach. Castrén. Kansanvalistusseura, 1912, s. 145)

Tuttava

"Ainoa lintu, joka jo heti Colombon satamassa

tulee tuttavallisesti eurooppalaista vastaan,

on varpunen. Se ei ole mieluinen havainto

monien tuhansien kilometrien päähän kotimaasta matkustaneelle,

että ainoa tuttava lintumaailmasta

on siellä tuo vähemmän hauska olento."

(Maapallo. Maantieteellinen tietokirja, toim. J.E. Rosberg ja Viljo Tolvanen, Otava, 1926)

Todellinen puhuminen

Tämä assosiatsioniaste saavutetaan väliajan jälkeen.

Ensimäinen todellinen puhuminen
alkaa yksityisillä sanoilla, jotka vastaavat
kokonaista lausetta, sellaisilla huudahduksilla kuin "mamma"
eli "hauva", kun kysymyksessä oleva esine on läsnä.

Tätä kielen muotoa voi verrata sellaisiin huutoihin,
joihin myöhemmällä iällä puhkeamme,
esim. "hurja koira!", "tulta!",

kun kyseenalaiset esineet tulevat näkyviin.



(James Sully: Opettajan Sielutieteen-käsikirja. Suomentanut Zach. Castrén. Kansanvalistusseura, 1912, s. 298)

Ajattele terävämmin

(Teo Snellman: Sairauksien surma. Yleisohjeita terveille ja sairaille. 1953, s. 21)

Varhain hän

(Ensimäinen Kewätkirja Suomen Kewätyhtiöille, 1874 [faksimile, 2009], s.11)

Merkkimäärä

On eri mieliä siitä, mitä nämä merkit kuvaavat.
Erään selityksen mukaan on
I = mittapuu,
I0 = kierros,
I00 = palmunlehti,
I000 = lotuskukka tahi lamppu,
I0 000 = sormi,
I00 000 = sammakko,
I000 000 = hämmästynyt mies.



(Poul la Cour: Historiallinen matematiikka. Suom. Toivo Valtavuo. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1914, s. 30)

Juoden musiikkia kuin jotakin nautintoainetta

Nämä säkeet, jotka tietääkseni ensimmäisenä runoudessamme
laulavat aikamme suurimmasta tenhottaresta


missä silmiemme ohitse vilahtaa valkeita niskoja ja käsivarsia,
missä ihojauheen ja hajuvesien huumaava tuoksu turruttaa aistimme,
missä korviimme kantautuu jazzrummun kumea lyönti


Kyselemme itseltämme, mitä tämä on?


Unennäköäkö
tai ehkä väsyneiden hermojemme aiheuttamia näköhäiriöitä
tai luultavimmin onkin se elokuva
jostakin suurmaailman cabareesta.



(Bertel Törnwall: Nuori mies ja siveellisyyskysymys. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1929, s. 33)