lauantai 5. marraskuuta 2011

Pienet matkalaiset

Hän jätti luennot joksikin aikaa
ja alkoi sensijaan innokkaasti kokoilla vesikirppuja
lätäköistä ja vesisäiliöistä.

Tällöinkin hän osoitti suurta oveluutta,
sillä nämä pienet eläimet ovat,
samoin kuin meritähden toukat,
läpikuultavia.

Hän tarkasteli vesikirppujensa näköjään tarkoituksetonta jokapäiväistä elämää,

neulaset liukuivat alas vesikirpun pienenpienestä kurkusta,
pistivät sitten terävät kärkensä kirpun mahan seinämien läpi
ja lipuivat sitten pienen eläimen ruumiiseen.
Kuinka voivat jumalat siinä määrin olla suosiollisia,

hän oli pyydystänyt näitä äärettömän pieniä olioita
ja pitänyt niitä silmällä,
tietämättä mitään niiden elämäntavoista
tahi piilopaikoista tahi siitä,
kuinka karaistuneita tahi vaarallisia ne ehkä olivat tahi
kuinka helppo niiden oli hyökätä hänen kimppuunsa
siitä mainiosta väijymispaikasta,
jonka niiden näkymättömyys soi niille.



(Paul de Kruif: Mikrobien metsästäjiä. Kuvauksia tutkijain taisteluista ihmiskunnan vaarallisimpia vihollisia vastaan. Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1927, s. 270-271, 148)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti