Niinpä se tarttui altapäin molemmin käsin ja jaloin
kaltevaan häkissä kasvavaan puuhun,
kiipesi, putosi moneen kertaan selälleen,
mutta pääsi vihdoin ylös puuhun.
Sitten se makasi mahallaan rungolla poikittain
ja yritti saada kiinni jonkin tumman,
liikkuvan, pitkän esineen, joka keinui taaempana.
Sitä sattuu tietysti välistä menettämään tasapainonsa
ja tekee oikean kiepin. Olisipa minulla filmikone,
jolla saa aikakuvia.
(Paul Eipper: Eläimet katselevat Sinua. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1930, s. 42)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti