Kukkien ja sydämen mainitseminen

surkastumista katsellaan säälien, ja kukat mainitaan myös

ensimmäisenä asiana, minkä keväällä heräävä aalto näkee; hyväilyjä

kuvataan painokkaasti ja kiinnostuneesti (auringon suutelo,

vrt. edellä) tuomien annetaan tuoksua "suloisesti"

(naiset rakastavat tuoksuja); lintusten

(diminutiivi) livertelyä verrataan

Väinösen (dim.) kantelon (dim.) ääneen; sydän

mainitaan ja sitä nukutetaan; uni

on "suloisin nautinto"

(naiset kokevat kaiken aistitäyteläisesti); taisteloa

(dim.) ei rakasteta,

vaan halutaan nukkua sen yli

"armaampaan" aikaan

(V. Arti: Runoanalyysin opas. WSOY, 1930, s. 82)