tiistai 19. huhtikuuta 2011

Omapäinen kukkateriö

Kumarruin vaistomaisesti poimimaan ylös omapäisen kukkateriön,
tunnustelin sen tuoksua ja kiinnitin kukan sekavin tuntein napinläpeeni.

Katseeni hapuili neuvottomana vuoroin hehkuvaa neilikkaa
- se oli todella siinä! - ja vuoroin käytävällä kurkistelevaa ihmisryhmää,
jonka päitten ylitse ojentelin hämmentyneitä ajatuksiani,
vaikka muuten en liikahtanutkaan.

Lyhyen neuvottelun jälkeen itseni kanssa
tulin siihen välittävään tulokseen,
että kysymyksessä oli ehkä kaikkea tätä.


(T. Kalervo Keranto: Kaunotar katoaa kaukoitään. Managerin tarina Armi Kuuselan matkoista Miss Universumina. Kustannusosakeyhtiö Kivi, 1954, s. 13-14)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti