on enemmän tai vähemmän epätasainen,
karkeajyväinen, syinen, vaalea,
tumma, himmeä, välkkyvä,
sinertävä, vihreähkö, valkoinen,
keskeltä erilainen kuin reunoilta,
täplikäs, sälöinen tai viiruinen
taikka tasainen. Käytännön mies
mielellään arvostelee terästä murtopinnan mukaan
ja päättää siitä sen laadun,
millä tavoin sitä on muovattu,
onko siinä vikoja ja mitä vikoja.
Usein hän osuukin oikeaan,
mutta käy niinkin, että hän tulee arvostelleeksi väärin."
(Paavo Pero: Karkaisijan kirja, Otava 1949, s. 21)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti