perjantai 21. tammikuuta 2011

Lumihiude

Kuten linnun elämä, hän arveli,
on meidän tajuinen olemassaolomme vuoroin lentoa, vuoroin lepoa.

Lepopaikat täyttyvät tavallisesti havainnollisista mielikuvista,
lentopaikat sitävastoin suhteiden ajatuksista,
joiden tehtävänä näyttää olevan johtaa uuteen lepokohtaan.

Ajatuksen syöksyminen on niin hillitöntä,
että se melkein aina ehtii päätökseen,
ennenkuin saamme sen kiinni.

Jos taas yrityksemme on kyllin nopea ja sen tavoitamme,
niin se kohta lakkaa olemasta oma itsensä.
Kuten lämpöiseen käteen pudonnut lumihiude
ei enää ole hiude, vaan pisara.



(Juho Hollo: Mielikuvitus. WSOY 1918, s. 87)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti