saa liikkeelle monimutkaisen koneiston,
seuraa hän tarkasti hallitsijan tyyneydellä
tämän palvelijansa toimintaa,
sillä hän tietää, että nykäisy vain
ja taas kaikki seisovat.
On sanottu, että me vähitellen muutumme koneiksi.
Tämä on todellista asiain ylösalaisin kääntämistä.
Nykyajan ihminen on näet yhtä herkkä tunneihminen,
yhtä herkkä taiteen ja huvituksen tuntija kuin entisajan
ihminen. Luultavasti hän on herkempikin,
ja kuitenkin rohjetaan väittää,
että hän olisi jonkinlainen robotti
eli koneihminen.
(V.A. Niininen: Sielutieteelliset ja kasvatusopilliset näkökohdat työnjohdossa. Otava, 1942, s. 240-241)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti