Siitäpä tuo ikivanha taipumus luonnon olijoitsemiseen.
Se siirtyy meitä lähemmäksi, kun mainitaan
sen vaikutusta tunne-elämäämme.
Edellämainitut menetystavat
perustuvat molemmat individualiseeraukseen.
Erityismielteiden ja yksityispiirteiden käyttäminen
yleisten mielikuvain verosta on tietysti
yksilöisyyden esiintuomista; mutta
individualiseerauksen huippu
on esineiden muuttaminen elollisiksi olennoiksi.
vievät lopullisesti olijoitsemiseen.
Personifikatsiooni (personioiminen, prosopopoia)
eli olijoitseminen on kuvaannollisuuden kukkula.
Olijoitseminen onkin runouden voimallisimpia virkistäjiä.
(B.F. Godenhjelm: Runous ja runouden muodot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 135 osa, 1914, painettu Raittiuskansan kirjapainossa Helsingissä, s. 361, 372-373)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti