Tavallinen ihminen, ei katso ylhäältä päin.
Ei paisko eikä tiuski. Ei kiukkuinen,
että uskaltaa kysyä neuvoa. Ei katso ylön alhaisia.
Ei kummeksu mitään mökkiä. Ei pidä korostaa itseään.
Ettei pidä kovaa elämää tullessaan, ettei ihmiset ja lapset
pelkää. Alhainen käytäntö, nöyrä, uskaltaa pyytää
kaikenlaisiin tapauksiin.
Ei kovin äyhkä, että tulee joka paikkaan,
eikä tarvitse ohjailla.
Ei herrahtava.
Ei pane koskaan elämää mahdottomaksi.
Ei katsele paikkoja,
katselee vain sitä potilasta.
(Sairaanhoidon vuosikirja. Sairaanhoitajien koulutussäätiö, 1963, s. 68-69)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti