sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Ihmiskunta, aurinko ja muut

Perintötekijät, äitini, minun aineenvaihduntani, Minna-täti.
Minulla on heikot silmät. Vanhemmat, isovanhemmat, Jumala,
perintötekijät, läksyjenluku, sarjakuvalehdet, kansakoulun opettajat,
sisareni, puutteelliset matemaattiset geenit, äiti, huono onni,
tylsä koulu, vanhempani, se että en saa käyttää meikkiä.
Perintötekijät, Jumala, äiti. Olen onneton. Raha-asiat, avioero,
David, se että lapseni vihaavat minua, sairaus. Minulla
on liian pienet rinnat. Äiti, perintötekijät, huono onni,
heikko ravinto lapsuudessa, Jumala, paholainen, Helena
Rubinstein, perintötekijät, ystävättäreni, aurinko,
presidentit Carter, Ford, Nixon jne., kommunistit, ihmiskunta,
tämä asuinpaikka, "sellaiset ihmiset", uusi aluejako, tuuli,
aurinko, verkko on liian korkealla/matalalla, oli liikaa häiriöitä,
käsivarteni oli kipeä, sain lihaskouristuksia jne., aineenvaihduntani,
kuukautiset, lääkärini, ruoka, helle, pakkanen, tuuli, sade, siitepöly
ja mikä vielä.


(Wayne W. Dyer: Hyväksy itsesi - uskalla elää! Otava, 1982, s. 191-192)

lauantai 1. lokakuuta 2011

Epänäkyisät kukat

"Ja puut itse tarvitsevat omaa seuraansa.
Ne ovat seuraelämään mukautuneet.
Että kaikilla oikeilla metsäpuilla on epänäkyisät kukat,
että ne melkein kaikki uskovat tuulelle lemmenviestinsä,
mitä muuta sekään on kuin mukautumista eloyhteisöön?"



(R.H. Francé: Kuvia metsän elämästä. Suom. I.K. Inha. WSOY, 1909, s.126)

Tarkotuksenmukaisuuden elävät ihmeet

"Kieltämättä ne tekivät kerrassaan nerokkaan keksinnön
oppiessaan tätä varten muodostamaan lehtiänsä ja oksiansa kouraimiksi,
oikeiksi käsiksi, joitten tunto on niin herkkä,
että se voittaa ihmisen silmäluomenkin.

Usein niillä on varustuksinaan liima-aineita, hakasia ja kynsiä.

Ne sanalla sanoen ovat tarkotuksenmukaisuuden eläviä ihmeitä,
ja koska ne käyttävät varustuksiaan ainoastaan tositarpeeseen,
niin ovat ne myös mitä äänekkäimpiä todistajia siitä järjen kipinästä,
joka mykässä kasvissakin kytee!"



(R.H. Francé: Kuvia metsän elämästä. Suom. I.K. Inha. WSOY 1909, s. 65)

Kuka? Miten? Miksi?

Pieni, jolloin suupielten lyhin väli on siksi pieni, että
se kiinnittää huomiota. Tavallinen. Suuri, jolloin suupielten
lyhin väli on siksi suuri, että se kiinnittää huomiota.
Suupielet alaspäin, jolloin suupielien ulkoreunat kaartavat
alaspäin. Suupielet ylöspäin, jolloin suupielien ulkoreunat
kaartavat ylöspäin. Suu vino vasempaan,
jolloin suuaukon vasen reuna on alempana kuin oikea.
Suu vino oikeaan, jolloin suuaukon oikea reuna
on alempana kuin vasen. Pitää suuta avoinna,
jolloin suu on vakituisesti siksi auki,
että sen aukiolemisen selvästi huomaa.



(P. Ignatius: Sormenjälkiopin ja tuntomerkkiopin käsikirja. WSOY, 1933, s. 107-108)

perjantai 9. syyskuuta 2011

Tiu'ut

Äidit ovat varustaneet kaikkein pienimmät lapset eräänlaisilla tiu'uilla,
joiden äänestä voivat aina kuulla, milloin lapset ovat lähellä,
ja rientää apuun, jos ääni viittaa siihen, että pienokainen
on vaarassa kieriä parvekkeen reunan yli ja pudota.

Äidit tuntuvat kykenevän erottamaan omien lastensa tiu'un
äänen selvästi yleisestä konsertista;

yhä uudelleen toistuvia aiheita ovat pääkallonmetsästäjät
ja sarvipäälinnut - lentokoneitakaan ei puutu.



(Jorgen Bitsch: Ulu - maailman päätepiste. WSOY, 1960, s. 91-92)

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Ainutlaatuisesta älystämme

"Ykkönen heittää pussin vastapäätä istuvalle kakkoselle.
Saatuaan pussin lähtee kakkonen kiertämään penkkirivinsä ympäri.
Paikalleen saavuttuaan heittää hän pussin vastapäätä seisovalle
seuraavalle ykköselle, joka kakkosen juostua hänen paikkansa
ohi on noussut seisomaan ollakseen valmis vastaanottamaan
kopin. Tämä ykkönen heittää taas vuorostaan pussin vastassaan
olevalle kakkoselle, joka vuorostaan taas lähtee juoksemaan
penkkirivien ympäri. Kun hän saapuu paikalleen, heittää hän taas
pussin seuraavalle ykköselle, joka heti heittää sen vastassaan
seisovalle kakkoselle, ja tämä saatuaan pussin lähtee juoksemaan.
Heittämistä ja juoksua jatketaan, kunnes viimeinenkin on saanut juosta."




(Fanny Stenroth: Kansakoulun voimistelua. Otava, 1929, s. 111)

maanantai 5. syyskuuta 2011

Naiset-jotka-asuvat-yksinään

"Kivet ovat - hm - jonkinlaisia terveisiä
jonkinlaisilta naisilta-jotka-asuvat-yksinään.
- Terveisiä?
- Passeja, pääsylippuja tai miten tahdot minun niitä nimittävän,
selitin. Naiset-jotka-asuvat-yksinään
panevat sellaisia liikkeeseen silloin tällöin -
väsyttyään olemaan yksin."



(William La Varre: Kultaa, timantteja, orkideoja. Kauppamatkustajan ja tutkimusretkeilijän elämyksiä Etelä-Amerikan tuntemattomilla seuduilla. Otava, 1939, s. 143)

Mittausopilliset kuviot

Heidän ilmakuplansa muistuttivat veturin savupilviä.

Keskilaivan repeytyneistä kaiteista oli muodostunut viidakko,
jossa isot siniset hammaslahnat ja mustat lahnat leijuivat kuin linnut.

Murskaantuneen komentosillan alla oli konehuoneen säätöratas,
joka vain häämötti
pomfrettien, pikkaraisten makrillien, meren kärpästen, alta.

Laipioihin oli vedenalainen kasvillisuus kirjonut mittausopillisia kuvioita,
jotka osoittivat putkien ja laitteiden paikkaa.

Me olimme kolmekymmentä metriä syvällä,
siinä vyöhykkeessä, jossa saattoi sattua mitä hyvänsä.



(J.Y. Cousteau: Hiljainen maailma. Ihmiskalana meren syvyyksissä. Tammi, 1953, 24.)

Lentämisestä

Heilutin kättäni.
Nukke heilutti minulle.

Uloshengitykseni lumosi minut.

Niin kauan kuin pinnalla kiehui,
alhaalla oli kaikki hyvin.
Jos kuplat katosivat,
olisi aihetta huoleen
ja avustustoimenpiteisiin.

Ne metelöivät mennessään säätimestä
ja pitivät minulle seuraa.
En tuntenut oloani ihan yksinäiseksi.

Uin kallioiden poikki ja huomasin
voivani tasaveroisesti samastaa itseni lahnoihin.
Öisin olin usein ollut lentävinäni kädet siipinä.

Nyt lensin ilman siipiä.



(J.Y. Cousteau: Hiljainen maailma. Ihmiskalana meren syvyyksissä. Tammi, 1953, s. 7-8)

maanantai 15. elokuuta 2011

Jos meillä olisi ääni

Satakieli lauloi jonkun matkan päässä
ja ystäväni äänitti lyhyen ajan sitä laulua,
jonka jälkeen hän kelasi nauhan alkuun
ja soitti äänityksen satakielelle.

Samoin kuin muutkin eläimet
ovat hankalia ja sitten tulee asiakas,
joka haluaa samasta koirasta iloisen
tai surullisen version,

silloin minä olisin tyytyväinen,
jos meillä olisi edes kysytyn koiran tavallinen ääni.



(Tehosteet ja ääni-ilmaisu. Tehosto, Erikoistuotanto, Oy Yleisradio Ab, 1976, s. 6-7)

torstai 23. kesäkuuta 2011

Kananvarpaisien ja linnunsilmien elämä ja kuolema mehiläisjalkatarhassa

Pienet kananvarpaat.
Suuret kananvarpaat.
Pienet kananvarpaat jalan kanssa.

Pieniä kananvarpaita jalkojen ja tikkauksen kanssa.
Pieniä kananvarpaisia hienoilla koukkupolvilla.
Pieniä kananvarpaisia pistoksen kanssa pienillä koukkupolvilla.

Suuria kananvarpaita hienoilla koukkupolvilla.
Suuria kananvarpaita pistoksen kanssa hienoilla koukkupolvilla.
Kananvarpaistarha.

Linnunsilmä pienet kananvarpaat päässä.

Linnunsilmiä kananvarpaisien ja tikkauksen kanssa.
Yksijalkainen linnunsilmä, härtsikkäinen.
Linnunsilmiä kananvarpaisien, haarajalkojen ja tikkauksien kanssa.

Linnunsilmiä ja suuria kananvarpaita hienoilla koukkupolvilla.
Yhtenäisiä linnunsilmäsiä suurien kananvarpaiden kanssa.
Yhtenäisiä linnunsilmäsiä suurien kananvarpaiden ja tikkauksen kanssa.

Yhtenäisiä kananvarpaistarhoja.
Haravainen.

Poikkijalkainen haravainen.
Haravainen sakarain kanssa.
Kolmehaaraiset haravaiset.
Haravaisia kolmella ja yhdellä kantilla.
Kolmehaaraisia päinharavaisia.

Linnunsilmiä härtsykkäin ja päinharavaisien kanssa.
Haravainen linnunsilmät kolkissa.
Haravaisia pienillä mehiläisjaloilla.

Kananvarpaistarha pienillä mehiläisjaloilla.
Suuret mehiläisjalat haravainen päässä.
Yksjalkainen kananvarpaistarha mehiläisjaloilla.

Härtsikkäinen linnunsilmä suuret kananvarpaat päässä suurilla mehiläisjaloilla.
Kananvarpais- eli linnunsilmätarha pitkillä mehiläisjaloilla.
Haravainen pitkillä mehiläisjaloilla.

Puolinaisia mehiläisjalkoja.
Mehiläisjalkatarha suuromenaisen ympärillä.

Kohtalaisia mehiläisjalkoja.
Pienristinen.
Kaaliraudan pää.



(Theodor Schvindt: Suomalaisia koristeita I, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 85 osa, Weilin ja Göös, 1895, s. 1-3)

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Kesäisillä lattioilla

Neljä laukkaa ja aina neljännellä laukalla
toinen alaraaja vaihtuu

johtoon ilmalennon aikana. Kolme laukkaa eteenpäin
ja niiden aikana johtavan raajan vaihto.

Kaksi laukkaa, jälkimmäisellä
johtavan raajan vaihto.

Vuorotellen varsahyppelyä ja matalaa hyppyaskelta
erilaisia kuvioita lattiaan piirrellen.



(Vilppunen - Kemppi: Liike ja rytmi. Tammi, 1973, s. 126-127)

tiistai 7. kesäkuuta 2011

torstai 2. kesäkuuta 2011

Häikäilemättömyydestä

Missä vain sopiva tilaisuus tarjoutuu
ne tunkeutuvat kotaan ja varastohuoneisiin,
joista syövät kaiken vähänkin syötäväksi kelpaavan
ja lisäksi kuljettavat pois kaikkea mahdollista
syötäväksi kelpaamatontakin. Lapikkaat, hihnat, kaikki,
missä vain on jotakin nahkalle haiskahtavaa, kelpaa

Onpa se toisinaan niinkin häikäilemätön,
että pureskelee nukkuvan miehen saappaita.


(K.E. Kivirikko: Suomen selkärankaiset. WSOY, 1940, s. 27)

Uusi rouva ei sytytellyt takkatulia

Heidän mentyään naimisiin ja saatuaan kodin kuntoon
sinne muuttivat uuden rouvan kissat.
Kahdeksan kappaletta.
Sitä Mr. Carthay ei ollut ottanut laskelmiinsa.

Hän saattoi nähdä itsensä seisomassa,
selkä takkatuleen päin, hekumoiden vaimonsa kyvykkyydestä
ja lekotellen jos jonkinlaisessa lämmössä samalla kertaa.

Uusi rouva ei sytytellyt takkatulia
eikä myöskään kutsunut kotiin miehensä ystäviä.
Sen sijaan mies sai lohdutuksekseen kahdeksan kissaa.



(David Harold Fink: Hermojen hallinta. Tammi, 1967, s. 219-220)